Kumma, ettei se pysy luissa ja ytimissä. Se että liikunta todella piristää ja nostaa alhosta. Tänään taas tunsin sen mielon hyvin. Ensin en muka jaksanut lähteä, vaikka oli sata hyvää syytä: talven ihanin aurinko, sopivasti pari pakkasastetta, ei liukasta, kävelytiet hyvin aurattu, koira joka tarvitsi lenkkiä ja aikaa päivälenkkiin.
Onneksi sain pakotettua itseni liikkeelle. Ja jo pari sadan metrin reippaan kävelyn jälkeen tuli hyvä fiilis: tätä minä rakastan. Tehtiin Koiran kanssa tunnin reipas kanavalenkki.
Ukki luki netistä, että päivä pitenee jo nyt noin puoli tuntia viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti