Jumalainen ilma aamukävelylle. Kevättä ilmassa. Mutta.... kun uusi kännykkäkamera on taskussa, tiirailee ympäristöä koko ajan kuvien kannalta, eikä osaa relata.
Minä rakastan kävelyssä juuri sen meditatiivista vaikutusta, oloa oman ajatusvirran kanssa. Nyt ajatukset oli sidottu ajatukseen "otanko tästä kuvan". Kaipaan kävelyrauhaa! Toivotaan että tämä on vain uutuuden intoa.
Mutta täytyy myöntää, että aamu oli kaunis ja Itä-Helsingin luonto kuvauksellinen. Onneksi oli kamera mukana. Hmm....
Kevät on odotettu, mutta kukakohan pesisi meidän ikkunat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti