Olen luotu hitaaksi matkustajaksi. Rakastan liikkua polkupyörällä ja junalla. Kumpikin liittyy vahvasti nuoruuteeni ja opiskelukaupunkiini Ouluun. 1970-luvulla Oulussa "kaikki" kulki pyörällä ja siellä asuessani matkustin noin kerran kuussa junalla Helsinkiin lapsuudenkotiini. Usein minulla oli kellanvärinen, kääpiökasvuinen Tsunkka-kissa mukana. Kissa istui kiltisti vieressäni päivävaunussa tai nukkui kanssani makuuvaunussa. Eikä kukaan kieltänyt, kanssamatkustajat vain rapsuttelivat sitä leperrellen. Ei silloin ollut erikseen lemmikkivaunuja. Aika taitaa kultaa muistoja. Miten se pysyi paikoillaan ja miksei sille tullut pissahätää??
Aikuisiässä pyöräily ja junailu on jäänyt vähemmälle. Hesassa liikutaan ratikalla ja metrolla, ja maaseutumatkat tehdään omalla autolla. Mutta nyt meillä on Ukin kanssa enemmän aikaa, vähemmän työtä ja lapsia ja kohta minäkin saan eläkeläisalennuksen junassa. Vr:n sivuja selatessani huomasin, että nuoruuden tuttu Pena Arvela Oulusta on jopa järjestänyt retrohenkisiä reilimatkoja Eurooppaa. Nykyään Pena asuu Turussa ja pitää penahenkistä ruokaplokia Turun sanomien nettisivuilla.
Ja se haaveiden Ahvenanmaan pyöräretkikin on vielä tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti