sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Mökkiasumista


Linnuilla pesä tyhjenee kerralla lopullisesti. Onneksi ei meillä ihmisillä, vaan nuoret lähtijät palaavat ja lähtevät useita kertoja. Etenkin kesäkuukausina palaajia, lähtijöitä ja hetken piipahtajia suurperheessä riittää. 

Tänään lähtivät Vävy ja Opiskelijapoika; Esikoinen pikkupoikineen ja Lontoon tyttö jäivät ja Opiskelijatyttö tuli. Vakimökkiläisiä tänä kesänä ovat Mummin lsäksi Ukki ja Juniori sekä koirasisarukset Chloe ja pikku-Muru.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Herkuttelua

 

Ukki oli Vävypojan, Juniorin ja Opiskelijapojan kanssa iltapäivän kokkikurssilla. Alkuillasta porukka huristeli maalle tuotokset mukanaan ja panivat pöydän koreaksi. Riitti lihaa, kalaa ja salaatteja ja kaiken kruunasi herkkuleivokset. Kyllä meidän naisten kelpasi, tiskaamisessakin pojat auttoivat.

Katsekontakti


Paljon on pikkukoiralla opittavaa, jotta pärjää ihmisten maailmassa. Opittavaa on myös Mummilla, joka ensi kertaa kouluttaa pentua. Opiskelijatyttö on nimittäin kouluttanut kaksi aiempaa koiraa, ja hyvin on kouluttanutkin.

Kursseja rakastava Mummi on ilmoittautunut Murun kanssa elokuussa Herttoniemessä alkavalle pentukurssille. Teho-opetusta kerran viikossa kahden kuukauden ajan. Syksyllä pikku-Murusta tulee vieläkin hyvätapaisempi mumminkoira.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Lontoon tyttö tuli

Tyttö tuli Suomeen kesälomalle - suoraan mökille siskonsa ja pikkupoikien kanssa. Koulu Lontoossa loppui eilen ja jatkuu parin kuukauden kuluttua. Vuosi takana ja toinen vielä edessä.

Tyttö toivoi eilen puhelimessa että saisi savukalaa ja uusia perunoita. Toive toteutui ja kaikki nautimme. Bonuksena mansikat vaniljajäätelön kanssa. Illalla odottaa kuuma sauna, uinti lämpimässä Enäjärvessä ja yö rannan kesämajassa laineiden liplatusta kuunnellen. Ei taida Lontoon poikkeuksellisen kylmä kesä vetää vertoja Suomen suvelle. Ja valoisuutta Tyttö jaksaa ihastella.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Tyyriinä torilla


Palattiin mökkirutiineihin. Aamulla heti seiskan jälkeen koirat autoon ja pikapikaa aamukahveille Salon helteiselle torille. Onneksi oli pilvistä, sillä nytkin lämpötila kohosi iltapäivällä lähes 30 asteeseen. Torilla säpinää jo aamusta, koska on torstai eli iltatoripäivä. Osa iltamyyjistäkin tulee jo aamusta.

Tutulta perunanmyyjältä oli jo herkkuTimo tältä kesältä loppu ja nyt odotellaan Tammiston varhaista, Länsi-Suomen parasta varhaisperunaa. Piti tyytyä naapurimyyjän peruniin. Lisäksi autoon lastattiin lisää pelarkuita (kolme kympillä) ja lobelia-ampelli mökille syreenipuskan juureen.

Vanhojen kirjojen myyjältä ostin Tuntemattoman sotilaan. Kehtaanko edes myöntää, että en ole sitä lukenut. Eilen Äitimuorin kanssa tuli puheeksi kirja ja sen saama ristiriitainen vastaanotto 1950-luvulla. Josko olisi aika minunkin tutustua suomalaiseen klassikkoon.

Salon parhaat perunat


Ihanin pioni


keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kaupunkipäivä

Päivä Hesassa. Nautin kaupunkikodin ja kaupungin iloista: lämmin kunnon suihku illalla ja aamulla, hesari postilaatikossa ennen aamukuutta, partsikukkien kastelua aamuauringossa, aamupala meren äärellä Kaivarin Mutterikioskilla ja illalla kolme hikistä tuntia fuskun harjoittelua Malmin työväentalolla ja Mäkkärin laku-mcflurry.

Aamupäivällä käveltiin Äitimuorin kanssa runsas tunti Tapiolan Otsolahden rantaa (harmillisesti levää ja liikaa hanhia) ja nautittiin munkkikahvit Tapiolan vanhassa ostarissa. Kuumuudesta huolimatta jaksettiin molemmat, kun edettiin rauhallisesti, levättiin tiheästi varjopaikoissa ja juotiin paljon vettä. Äitimuori muisteli kaupunkilaislapsen kesiä Lapuan sukulaisissa "ihanaa oli tuntea lämmin lantakasa paljaiden varpaiden välissä ja ostaa salaa 20 markan vararahalla iso kasa tuoreita munkkeja itselle ja kahdelle serkkupojalle".

Iltapäivä kului pikkupoikien kanssa. Ensin nukkuivat pitkät päikkärit, kun olivat olleet aamun äitinsä kanssa Kumpulan uimalassa. Ennen isän kotiintuloa ehdittiin vielä käydä korttelipihalla keinumassa.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Muistoja padasta


Mökillä on vuosia ollut kukkapatana vanha pesupata, jonka Äitimuori (84v) sai 50-vuotislahjaksi vuonna 1978 Turun siskoltaan Eevalta ja tämän mieheltä Pekalta. Pekka käsistään taitavana oli emaloinut padan sisältä, jotta se kestäisi paremmin kosteutta ja aikaa. 

Pata on ulkoapäin kauniisti ruostunut, mutta sisältä edelleen siisti. Siirtyy varmaan Mummilta seuraavallekin sukupolvelle pelarkuu-padaksi. Kiitos vaan Eeva ja Pekka Turuust!




sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Menu ala Evankallio


Salon torin herkkuperunat
Kirnuvoi
Ukin juhannussilli
Jääkellarinlohi wasabin kera
Ukin graavama lohi
Keitetyt Pikkukanalan munat
Kanttarellikastike oman rannan sienistä
Päärynä-aurajuustosalaatti

Juniorin juustokakku mökkitien metsämansikoiden kera
Äitimuorin tuomat suklaakonvehdit
Kahvi

Mateus-rose, lähdevesi ja maito


lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannusmakkaraa


Ukki, Juniori ja Vävypoika innostuivat tekemään mausteisia makkaroita juhannuspöytään, ensikertalaiset Ukki ja Juniori kokeneemman Vävypojan hyvässä opissa. Siansuoli ostettiin jo torstaina Hakaniemen hallista - vaivainen parinkymmenen sentin suolenpätkä venyi niin, että saatiin kolme kiloa makkaraa. Lisäksi tehtiin perunasalaattia Salon torin herkkuperunoista ja Mummin perinteinen raparperipiirakka vaniljajäätelöllä. Juhannusherkuttelu senkun jatkuu!


perjantai 21. kesäkuuta 2013

Touhukasta väkeä


Opiskelijatyttö ehti viettää yhden yön mökillä omien juhannusrientojensa välissä. Jaksoi peuhata pikkupoikien ja koirien kanssa. Tässä kokeillaan tytön lapsuuden aikaisten nukenvaunujen kestävyyttä - kiinnostaa niin poikia kuin koiriakin!


torstai 20. kesäkuuta 2013

Eka tutustuminen

Ystäväni Chloe ja minä


Mummin pioni ja minä

Vika Kakkos-päivä


Lähes kaksi kuukautta kulunut. Toukokuun alussa aloitin hoitaa Kakkosta. Nopeasti ja kivasti meni, vaikka vika viikko oli työläs, kun pieni Muru-koira tuli meille viikkoa aiottua aikaisemmin. Kaksi täystyöllistäjää, onneksi Ukki oli auttamassa lähes täyspäiväisesti. Mutta silti äärirajoilla mentiin. Mutta selvittiin hengissä kaikesta!

Ikävä tulee toriaamuja Kakkosen ja Kakkosen torituttujen kanssa, puistoleikkejä Kakkosen ja Kakkosen puistotuttujen (Ellen, Penni, Ronja, Oliver, Maija, Iida ja kaksoset Saimi ja Isla sekä Ilari ja Karri) kanssa ja iltapäivän lukuhetkiä soivan lintukirjan, traktorikirjan sekä Maisan ja Pandan kanssa. Viipulaa ja Vaapulaakin etsittiin junakirjasta melkein joka päivä.

Ehkä syksyllä jatketaan joku kerta viikossa. Ehkä yksi päivä Kakkoselle ja yksi päivä Ykköselle?

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Uusia taitoja


Tänään on opeteltu istu-komentoa, joka sujuu jo hienosti makupalan kera. Remmissä kulkeminenkin pääosin onnistuu ja etenkin pikkulenkin kotiinpaluu-osa menee vauhdilla - portilla kun odottaa namupala. Välillä ohiajavien autojen kaasutukset ja lokkien kirkunat jähmettävät Murun paikalleen, enkä vielä osaa houkutella liikkeelle edes namupalan avulla. Raukka kun luulee että namupalan näyttäminen tarkoittaa istumista - ja pitää pyllynsä entistä tiiviimmin maassa.

Ruoka maittaa, yöt nukkuu hyvin omassa pesässä Mummin sängyn vieressä, pikku ja iso hätä on yhtä kertaa lukuunottamatta tehty pihalle. Ja tuntee nimensä. Näistä kaikista kuuluu suurkiitos kasvattajalle!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Nyt se alkaa


Pioniaika! Kaunis, mutta lyhyt kukinta-aika.

Mökkipihassa on talon vierustalla neljä pionipuskaa. Suurin ja tuuhein vaaleakukkainen oli paikoillaan jo kun ostimme pikkumökin lähes 30 vuotta sitten, toinen lähes metrin korkuinen myös vaaleakukainen on ostettu Salon torilta 5-6 vuotta sitten, kolmas tummanpunainen ja neljäs vaatimattomin (kukkimaton) on siirretty viime syksynä Äitimuorin vanhalta pihalta. Lisäksi viides puska on vielä muovipussissa (ollut talven yli ja hengissä) odottamassa sopivaa paikkaa.

Mökin ruohonleikkaaja

lauantai 15. kesäkuuta 2013

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Nysse tuli


Haettiin uusi perheenjäsen - Muru! Nyt köllötellään rinnakkain lattialla päivätorkuilla.


torstai 13. kesäkuuta 2013

Tuolimuistoja


Onneksi tämä rötiskö on säilynyt mökillä. Pitääpä kunnostaa. Perinteinen puutarhatuoli, jonka Mummi osti tuoreena aviovaimona kesällä 1980 Askon alennusmyynnistä. Itse asiassa ostin niitä kolme, mutta muut ovat vuosien kuluessa kadonneet. 

Elimme silloin vielä lapsetonta nuoren parin elämää vuokra-asunnossa Helsingin Munkkiniemessä. Pikkuparvekkeellemme tuolit eivät mahtuneet, mutta Ukki oli jo ennen naimisiin menoamme hankkinut Itä-Helsingistä tontin, jolle suunnittelimme omaa taloa. Kolme puutarhatuolia tulisivat uuteen puutarhaamme - suunnitteli nuori vaimo kaukonäköisesti. Ja niin ne palvelivatkin vuosia ensin vuoden päästä valmistuneessa kaupunkikodissamme ja myöhemmin Enäjärven mökillä.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Itä-Helsingin helmi


Kävin illalla Kulosaaren hautausmaalla, jonne lähes 30 vuotta sitten kuollut isäni on haudattu. Se on Helsingin pienin ja mielestäni ehdottomasti kaunein hautausmaa. Se on pieni erillinen saari Kulosaaren kyljessä ja sinne mennään kapeaa kannasta pitkin Kulosaaren puistotieltä.

Hautausmaa on hyvin hoidettu ja sopivan väljä - siellä on mukava kävellä ja seurata auringon laskua pienen kappelin ja meren taakse. Tänään hautausmaa oli täynnä kukkivia isoja rodopensaita ja syreenejä. Niin kaunista ja rauhoittavaa. Lisäksi hautojen väleissä kasvaa pitkiä koristeellisia heiniä ja saniaisia.

Olin yllättynyt, että hautausmaalla oli illalla muitakin kävijöitä. Se tuntui mukavalta, tuli tunne että ihmiset muistelevat kuolleita omaisiaan.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Mökin valtias


Vielä hetken Rouva saa olla rauhassa. Viimeistään juhannuksena seuraksi saapuu Muru-vilpertti. 

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Luonnon oikkuja


Mökkipihallamme on vuosia ollut alle neliön kohta, jossa joka vuosi kasvaa vierivieressä neliapiloita. Kertavilkaisulla löytää aina parikymmentä neliapilaa. Outoa. Lasten ollessa pieniä niitä prässättiin joka kirjan väliin ja sitten unohdettiin. Vieläkin kirjojen välistä saattaa pudota kuivia nelilehtisiä.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Onnen pisaroita


Kävin eilen katsomassa sairaalasta kotiin päässyttä Äitimuoria. Muori ja Poikakaveri istuttivat minut pöytään ja tarjosivat lohilaatikkoa, tummaa leipää ja marjoja jälkkäriksi. Yhdessä syötiin, juteltiin, naurettiin ja halattiin. 

Minunhan piti käydä hoitamassa ja ilahduttamassa vanhuksia, mutta taisi mennä toisinpäin. Tai ehkä nauru ja kosketus helli meitä kaikkia.

....ja repaleita

torstai 6. kesäkuuta 2013

Paidalle käyttöä


Sain keväällä kummitytöltä synttärilahjaksi arvopaidan - tyttö tuntee Mummin futisinnostuksen. Hän oli poikakaverinsa avustuksella hankkinut Rami Hakapään vanhan pelipaidan ja kerännyt siihen HJK:n tämän vuoden nuorten pelaajien nimmarit. Aika saavutus kummitytöltä!

Elokuussa paita pääsee Mummin päällä Stadionille arvoisaansa otteluun. Ukki nimittäin osti tänään meille liput Harkimon organisoimaan Arsenal - Manchester City -otteluun. Siellä Mummi tulee istumaan ja ehkä huutamaan kummitytöltä saatu paita päällä!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Retroa 2


Leikkipuiston lelulaatikosta löytyi tämä hylätty, korkiton juomapullo. Näitä oli 1980- ja 90-luvun lapsilla, nykyään niitä näkee enää harvoin. Kuumina päivinä lapsilla on mukanaan mitä eriskummallisempa pulloja. Avaaminen ja juominen vaatii erityistietämystä - mistä painaa ja mstä vetää. Pitääpä käydä katsomassa jos näitä löytyy vielä Etolasta. Mummi haluu pikkupojille retroa!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Turvassa

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Arabian siniraitaa 2


Arabia siniraita -postaukseni 16.3. (täällä) näyttää edelleen kiinnostavan ihmisiä. Tässäpä vähän lisää mökille kertyneitä Siniraita-astioita. Kaikki ovat suurperheessä jatkuvassa käytössä. Outo on tuo munakuppi-viritys. Siniraitaa myös täällä. Virallinen nimi näyttää Arabia-kirjojen mukaan olevan Sinivalko.

Aamulla radio meni vahingossa YleX:n kanavalle. Liekö ollut sattumaa, sillä nuori juontaja kertoi juuri minuun osuvaa juttua: Astun sisään huoneeseen, jossa on ihmisiä. Yksi meistä sanoo silloin: "Tässä minä nyt olen." Toinen: "Siinähän te olettekin." Ja kolmas: "Anteeksi taisin tulla väärään huoneeseen." Mikäköhän on minun repliikkini?

Ukki näki tänään saunarannassa sorsapoikueen. Se on KESÄ!

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Syreenimuistoja


Syreenien tuoksu ja hento lila väri. Mieleen tulee aina Karkku - Karkun mummi ja taata, isäni vanhemmat. Tuuhea ja pitkä syreeniaita reunusti isoa pihaa ja yhdisti talon talousrakennukseen, jossa oli korkeiden rappusten päässä kolme huussireikää, kaksi isoa aikuisille ja yksi pienempi ja matalampi lapsille. Kaupunkilaistytölle huussi muistuu ekana, vaikka rakennuksessa oli myös halkovaja ja sauna.

Karkussa vietimme Siskon kanssa monta jännää lomaa. Siellä oli leikkimökki ja oikea kauppa. Leikkimökki oli maantien toisella puolella, ylämäellä, ja se oli rakennettu 1930-luvulla isälle ja Essi-tädille. Leikkimökin takana oli vattupensaita ja vieressä riippukeinu, jossa äitikin joskus kölli meidän kanssa. Ja se kauppa. Taata oli kauppias ja talon toisessa päässä oli sekatavarakauppa, jonne pääsi myös suoraan taatan työhuoneen kautta. Pyhäpäivinä joku naapuri saattoikin tulla koputtamaan mummin ja taatan kotiovelle "tarttis vähä sokeria".

Kaupan edessä oli tila ja kiinnityspaikat hevosille. Maito ja kerma mitattiin asiakkaan tuomiin kannuihin alumiinisilla, pitkävartisilla litran ja desin mitoilla, voita vuoltiin isosta voimöhkäleestä ja käärittiin voipaperiin. Kahvi jauhettiin asiakkaan odottaessa pavuista. Fazerin suklaanappeja, lakupaloja ja pyöreitä kovia ananaskarkkeja oli tiskillä kannellisissa lasiastioissa. Hyllyillä oli kangaspakkoja ja vetolaatikoissa nauloja. Kaikki pakattiin paperipusseihin tai käärittiin luonnonvalkoiseen paperiin ja sidottiin paperinarulla. Ostajilla oli mukanaan omat kauppakassit.

Taatan kaupassa oli kaikkea, joskus aamuisin saatiin Siskon kanssa tuoreet vaniljaviinerit "palkaksi", kun oltiin järjestetty leipomosta tulleet leivät. Paperinuket piti kuitenkin käydä ostamassa lähellä olevasta paperikaupasta ja eskimojäätelöt pankin vieressä olevasta baarista.

Lupsakkuutta Länsi-Suomessa


Ihastun aina uudelleen Salon toriin - näin on tapahtunut jo lähes 30 vuotta. Tämän leppoisan vihdantekijän äärelle jaksaa aina seisahtua. Keväällä hän myy tekemiään linnunpönttöjä ja myöhemmin kesällä mm. puujakkaroita. Ja maailman parhaita luutia!

Ja se kukkien määrä. Onneksi meillä on iso auto ja tänä aamuna olin matkassa vain Ukin kanssa. Auto täyttyi kukista: erilaisia pelargonioita, lobelioita ja hopeaköynnöstä - maalle ja kaupunkiin. Rakastan valkoisia lobelia-ampelleita. Niitä ei tänä keväänä ole Hesan toreilla näkynyt. Kysyin asiaa tutulta torimyyjältä ja hän vastasi, että eihän lobelia ole enää muodissa. Onneksi Salossa tullaan vähän jälkijunassa näissä muotiasioissa, ja sain torilta kaupunkikotiinkin kaksi upeaa valko-lilakukkaista lobelia-ampellia.