Köpis elää. Paljon kukkia ja köynnöksiä talon seinillä - kaikki aika rennosti valloillaan. Ikkunoissa ei verhoja, huoneistojen valo ja ihmisten toiminnat tulee osaksi katuelämää. Vanhoihin taloihin on jälkeenpäin rakennettu mitä erilaisimpia parvekkeita, useimmiten onnistuneesti. Niillä viihtyy aamupalan nauttijaa ja tupakan polttajaa. Sisä- ja ulkotilan rajaa häivytetään mukavasti.
Kuppiloissa, ravintoloissa ja pienissä kaupoissa oli kynttilöitä pöydillä ja oven pielissä. Kesälläkin ne sytytettiin heti sateen yllättäessä. Kodikasta, kutsuvaa ja rauhoittavaa. Paljon pikkulapsia, koiria ja pyöriä, ja kaikille löytyi tilaa. Vanhuksia näkyi vähemmän. Miksi? Ehkä liikuimme enemmän nuorten lapsiperheiden alueilla. Toisaalta ehkä en erottanut ikäihmisiä, sillä monet iäkkäätkin pukeutuivat rennosti ja pyyhälsivät paikasta toiseen pyörillä.
Ja herkullista, tuoretta leipää - vaaleaa ja tummaa. Ja ne rapeat viinerit! Ei karppaajan kaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti