lauantai 14. joulukuuta 2013

Edes Mustikkamaalle


Vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtää, että rakastan merta. Asuin lapsuuteni Itä-Helsingissä meren rannalla, mutta silloin meri ei minua puhutellut. Nuoruudessani opiskelin lähes kuusi vuotta Oulussa - merenrantakaupungissa - mutta merellä ei ollut sijaa elämässäni. Ukkiin tutustuttuani hankimme kesämökin järven rannalta Lounais-Suomesta. Vaihtoehtona oli myös mökki meren saaresta, mutta kumpaakin miellytti silloin enemmän järvimökki. Osa syynä oli toki pienet lapsemme, joille arvelimme järven olevan mukavampi ja turvallisempi - lämpimämpi ja tyynempi - kuin meri.

Lomamatkoilla olen aina rakastanut kävellä pitkiä hiekkarantoja aikaisin aamulla tai myöhään illalla, jolloin rannat ovat usein tyhjiä ja rauhallisia. Välillä tiirailen kaukaisuuteen - merta ja taivasta - taivaanrantaa ja pilvien liikkeitä. Välillä pysähdyn tuijottamaan rannan pikkukiviä, joista pehmeimmät (!) piilotan taskuun ja kuljetan matkalaukussa Suomeen.

Viime vuosina olen saanut tehdä kolme ikimuistoista merimatkaa - viikko Siskon ja tämän Miehen veneellä Välimerellä pieniä rantakyliä kierrellen, viisi päivää Saaristomerellä Suomen majakkaseuran järjestämällä majakkaristeilyllä ja kaksi vuorokautta Ukin ja poikien kanssa Bengtskärin majakalla myrskyävän meren vankina. Unelmana on vielä palata majakoille ja pyöräillä Turun saariston rengastie.

Olin unohtanut, miten mukavan merinen Helsingin Mustikkamaakin on - ja näin syskyn ja talven välissä myös rauhallinen ja kaunis. Ei enää Korkeasaaren turisteja eikä vielä murtomaahiihtäjiä. Joten paremman puutteessa Mustikkamaakin kelpaa!

6 kommenttia:

  1. Kaunista, niin kaunista.

    Minä muuten käyn joogaamassa tämän seuran kautta: http://www.joogahuone.fi/
    Kun soitin sinne viime vuoden alussa ja kyselin kursseja ja muita, minulle kerrottiin, että hyvä opettaja sellaiselle joka ei ole käynyt peruskurssia tai muuta on Pirkko Talja. Olen tykännyt kovasti ja samalla ohjaajalla jatkan. Selittää selkeästi, joten termejä tuntematonkin pysyy kärryillä mitä tehdään. Tykkään kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mamma. Pistänpä nimen taskuun kivien seuraksi. Saatanpa tarttua vinkkiin. Tyttäreni ovat jo tovin tyrkyttäneet minulle joogaa ja kiinnostus on herännyt. Nyt aikaa on enempi kuin mennävuosina. Toivon että saan aikaiseksi ensi vuoden aikana. Ehkä nähdään?

      Poista
    2. Ehkä, minä tosin en nyt käy tuolla joogahuoneen omassa tilassa Sörnäisissä, vaan koululla Pitäjänmäellä. On lähempänä kotia :)

      Poista
    3. No sitten ei tarvitse arvailla, kukakohan noista mammoista on Mamma N.

      Poista
  2. En voi kuin ihailla näitä kuviasi, ovat upeita. Niiden kauneus tuo hyvän mielen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihmeen hyviä peruskuvia saa Nokian kännykkäkameralla. Maisemakuvissa zoomaus ei onnistu eikä mielenkiintoiset makrokuvat. Ehkä blogiharrastus (?) johtaa vähitellen oikean kameran käyttöön. Mukavaa pyhäpäivää!

      Poista