lauantai 8. maaliskuuta 2014

Moskeijasta kylpylään


Aamusta se alkoi ja iltaan jatkui - vesisade Istanbulissa. Keskityimmekin Ukin kanssa sisätiloihin, ja sateinen päivä kului mukavasti Sinisessä moskeijassa (Sultanahmet Camii), valtavassa Topkapin palatsissa, kiehtovassa maanalaisessa vesisäiliössä (Yerebatan Sarnici) ja perinteisessä kylpylässä (Cemberlitas Haman).

Moskeijaan jonotettiin, mutta kylpylään pääsi suoraan. Molemmissa oli paljon turisteja - moskeijassa oli enemmän paikallisia naisia kuin miehiä, kylpylässä päinvastoin. Kummassakin oli kuitenkin suuremmat tilat varattu miehille. Moskeijassa rukoilevat naiset oli ahdettu karsinoihin sivuille, mutta rukoileville miehille oli varattu valtava tila upeiden kupolien alla. Niin moskeijassa kuin kylpylässä oli hiljaisuustoivomuksista huolimatta paljon hälinää ja liikettä, mutta silti vierailu kummassakin oli jotenkin meditatiivinen kokemus.

En ole aiemmin käynyt itämaisessa kylpylässä, ja moskeija-alueella sijaitseva kaupungin suurin Cemberlitas-kylpylä sopii hyvin ensikertalaiselle. Kaiken tarvittavan - pyyhkeet, pesukintaan, saippuat ja pesutilassa käytettävät alushousut - saa pyytämättä kylpylästä ja kylpijää opastetaan ovelta asti kädestä pitäen. Miellyttävä kokemus kylpijöiden runsaudesta huolimatta. Siistiä ja turvallista.

Mennessä voi valita ottaako self service vai traditional pesun. Suositan jälkimmäistä, johon kuuluu mustiin bikineihin pukeutuneen naispesijän ronskiotteinen kuivaharjaus ja vartalon ja tukan pesu runsasvaahtoisella saippualla yhteisessä holvikattoisessa pesutilassa.

Seita Vuorela kuvaa Lasimestari-blogissa ihanasti käyntiään turkkilaisessa kylpylässä Berliinin matkallaan (täällä). Kannattaa vilkaista ja pistäytyä kylpemässä kuten Marjattakin aikoo Seitan vinkin innoittamana.

Ärsyttävintä Istanbulissa oli liian innokkaat, lähes agressiiviset ravintoloiden sisäänheittäjät. Menimmekin Ukin kanssa vain ruokapaikkoihin, joiden ruokalistoja saimme tutkia rauhassa ilman "where are you from" kyselyjä.

Ps. Helmikuun Divaanissa kehutaan kokemusta Cagaloglu-kylpylässä, jonka jutun mukaan New York Times -lehti on listannut paikkoihin, jotka jokaisen pitää nähdä ennen kuolemaansa. Eli sinne seuraavaksi!

4 kommenttia:

  1. On tuo erilainen yhteiskunta ja ympäristö kuin Suomessa. Upeaa islamilaista taidetta ja arkkitehtuuria, vaikka jotkut asiat ottavatkin kupoliin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kupoleita riittää ja ristiriitoja löytyy sopivasti. Mutta myös kauneutta.

      Poista
  2. Tuo kylpyläkokemus pitäisi itsekin joskus saada. Olen käynyt Turkissa usealla rantalomalla ja kerran Istanbulissa, mutta hamam on vielä kokematta. Pitää panna tuo Cemberlitas muistiin. Jäi kyllä niin paljon muutakin kiehtovaa kokematta, että tiedä vaikka joskus menisin uudestaan. Isoon kaupunkiin onkin kiva mennä uudestaan, kun muistaa käytänteitä ja osaa jo vähän suunnistaa paikasta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, on ihanaa mennä uuteen kaupunkiin elämänsä ensimmäistä kertaa, kokea kaikki ekaa kertaa, mutta on myös kiva mennä toistamiseen, kun tuntee jo vähän ko paikan tapoja ja paikkoja. On ikäänkuin vapaampi etsimään uusia ja outoja kokemuksia.
      Kylpyläkokemusta suosittelen. Sateisena lauantai-iltapäivänä paikka oli aika täynnä ja pesijät kiireisiä. Rauhallisempaa on varmaan arkiaamuina, paikka aukeaa jo klo 6.

      Poista