lauantai 29. marraskuuta 2014

Lempiblogini

Mikä blogissa nappaa? Blogilistoilla mainitaan tuhansia kirjoittajia. Miksi jään seuraamaan jotain blogia? Miten löydän minua puhuttelevat blogit?

Aloin kirjoittaa blogia tasan kaksi vuotta sitten (täällä ja täällä), kun olin lopettelemassa päivätyötäni. Aikaisemmin en ollut lukenut blogeja enkä edes ollut facebookissa. Olin työn väsyttämä virkamies ja suurperheen äiti, joka vapaa-ajat nukkui ja yritti rauhoittaa hengitystään.

Ryhdyin lähinnä omaksi ilokseni päiväkirjamaisesti kirjaamaan ylös päivieni tapahtumia enkä edes osannut kaivata kommentteja. Ensimmäiset kommentit hämmensivät, mutta alkoivat nopeasti tuntua mukavilta. Joku lukee tekstejäni!

Vähitellen aloin etsiä yhteyttä muihin bloggaajiin. Blogilistoilta yritin ja yritän löytää samanhenkisiä ikätovereita - yli 60-vuotiaita isovanhempia, jotka haluavat löytää elämästään onnensirpaleita. Tykkäävät ehkä merestä, auringosta ja tuulesta. Päämäärättömästä kävelystä tai etukäteen suunnitellusta patikoinnista. Lyhyistä tai pitkistä matkoista - lähellä tai kaukana. Matkanteosta, junista ja pyöräilystä. Aikuisten lastensa elämän seuraamisesta, taustalla olosta. Lapsenlapsista, koirista, puutarhasta, tulppaaneista, köynnöshortensioista ja sinivuokoista. Pelargonioista ja Siskosta. Hyvästä ruoasta kotona tehtynä tai ravintolassa tarjoiltuna, tilkasta viiniä tai isosta tuopista kylmää olutta, lakujäätelöstä. Kahviloissa istumisesta, paperihesarin luvusta, elokuvista ja susupaloista. Kirpputoreista, vanhojen kirjojen kaupoista. Hautausmaista, sukututkimuksesta, sukkien kutomisesta. Paritanssista, kynttilöistä ja kauppahalleista.

Ensimmäisten joukossa törmäsin Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia -blogiin, jota Marjatta alkoi kirjoittaa pari kuukautta minun jälkeeni maaliskuussa 2013. Jäin heti kiinni, vaikka en olekaan intohimoinen kirjaihminen. Mutta Marjatta on ikäiseni äiti, isoäiti ja juuri jäänyt eläkkeelle - ja edelleen yhdessä pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa. Kuten minäkin. Ja ilmeisesti pitänyt työstään - kuten minäkin. Tykkään siitä, että Marjatta kirjoittaa omalla nimellään ja kuvallaan - toisin kuin minä. Tykkään lukea hänen rehellisiä pohdintojaan ympäröivästä elämästä ja mm. sairastumisestaan. Minähän pysyn blogissani vain pintapuolisissa asioissa. Haluni kirjoittaa syvemmin ajatuksistani ajoi minut kesäkuussa jopa pohtimaan blogini lopettamista (täällä). Hetken harkittuani päätin kuitenkin jatkaa valitsemallani tyylillä - lisätä oman elämäni onnellisuutta kirjaamalla päivieni iloja ja kauneutta.

Viime vuonna törmäsin sattumalta Pirkko Soinisen Tuulen naapurina -blogiin. Miten? En muista. Pirkko ei millään sovi edes ikähaarukkaani. Mutta pidän kovasti hänen kauniista, herkistä ja osuvista valokuvistaan ja lyhyistä, ajatuksentäyteisistä lauseistaan. Tuulen naapurina -blogin avaan aina, kun ilmoitus uudesta postauksesta pamahtaa näytölleni, vaikka kommentteja jätänkin vähän.

Vierailen säännöllisesti espoolaisen Orvokin Orvokki4you -blogissa. Minua kiehtoo Orvokin tanssitausta, pääosin yksikuvaiset postaukset ja ulkomaiset kommentoijat. Itsekin jätän usein lyhyitä viestejä. Orvokki kommentoi myös kivan monisanaisesti omia postauksiani. Vastavuoroisuus voimistaa kiinnostustani.

Tykkään myös London Happens -blogista. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että tyttäreni asuu Lontoossa ja siellä tulee käydyksi tavallista useammin. London-postaukset sisältävät yleensä vain yhden kännykällä(?) otetun tilannekuvan ja pari selityksen sanaa. Puree minuun, vaikka bloggaaja taitaa olla tyttäreni ikäinen. Esimerkki blogista, jossa en etsikään vastavuoroisuutta, enkä jätä kommentteja.

Ja sitten on tietenkin Ilonan pitämä Värjärin pata -blogi, jota Ilona vuoden tauon jälkeen alkoi uudelleen päivittää. Ilona oli ensimmäinen, joka kommentoi tekstejäni. Ja ensimmäinen ja ainut bloggaaja, jonka olen tavannut kasvotusten. Sattumalta Salontorilla. Hän oli myymässä värjäämiään lankoja ja minä - sukankutoja - ostamassa. Aloimme jutella ja yllättäen puhe kääntyi bloggailuun. Vaihdoimme osoitteita ja siitä alkoi blogiystävyys.

Tässä osa lempiblogeistani tänään marraskuun lopussa. Puolen vuoden päästä lista näyttää ehkä erilaiselta. Kokoan pikkuhiljaa omaa blogilistaani. Vinkkejä vastaanotetaan...

14 kommenttia:

  1. Kiva! Kiitos näistä linkeistä. Aloittelen blogistina, etsin omanikäisiä tai muuten "sopivia" ystäviä ja luettavia blogeja.
    Terveisiä täältä Hailuodon syksyiseltä saarelta. Puolikuu loistaa meren yllä. Selkeä taivas pitkästä aikaa. Kaikkea hyvää sinulle! Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta terveisistä. Siellä ainakin riittää merta ja tuulta. Opiskelin 1970-luvulla kuusi vuotta Oulussa, mutta Hailuoto jäi käymättä. Pari vuotta on ollut mielessä, että siellä haluaisin käydä. Ehkä saan toiveeni toteutettua. Jäänkin seuraamaan blogiasi.

      Poista
  2. Minulle sinun blogisi on yksi lempiblogeja. Käyn täällä aina kurkkaamassa uuden postauksen. On kiva, kun täällä blogistaniassa ikäeroilla ei ole niin suurta merkitystä. Minullakin on hyvin monen ikäisten blogeja seurattavana, kaikissa niissä on joku oma erityisyytensä. Mutta kiitos siis sinulle, ettei lopettamispäätöksesi pitänyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Jaana kuulla. Minäkin seuraan jännittyneenä sinun tutkijaurasi etenemistä, vaikket siitä niin paljoa blogissa kerrokaan. Minulta jäi aikoinaan väitöskirja tekemättä, vaikka se oli monta kertaa suunnitelmissa. Mutta elämä kulki toisin ja toi muita haasteita.
      Totta, että iällä ei blogimaailmassa - eikä oikeasti ehkä tosimaailmassakaan - ole suuresti merkitystä. Mutta silti isoissa elämänmuutoksissa (esim. eläkkeellesiirtyessä) etsii joitakin vertaisihmisiä uudessa tilanteessa selventääkseen itselleen, missä mennään.

      Poista
  3. "Hetken harkittuani päätin kuitenkin jatkaa valitsemallani tyylillä - lisätä oman elämäni onnellisuutta kirjaamalla päivieni iloja ja kauneutta." Miten kauniisti sanottu, Inna! Ja hyvä, että jatkoit myös meidän iloksemme. <3

    Sinulla oli kyllä dramaattinen tuo aloitus. Itse aloitin, kun tuntui, että jotain on pakko sanoa Aki Ollikaisen romaanista Nälkävuosi. Tässäkin olisi yksi keskustelunaihe: mikä sysää aloittamaan bloggaamisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Draamaa riitti, onneksi nykyään on sillä rintamalla rauhallisempaa. Ja kiva kun löysin blogisi, kuten yllä sanoin.

      Poista
  4. Ilahduin kun jatkoit! Näihin täytyy tutustua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Mamma ja kuten tiedät vierailen ahkerasti sinunkin blogissasi. Ja ehkä ensi keväänä jopa tapaamme, jos vielä järjestelet kissaretkiä Korkeasaareen...

      Poista
  5. Tämä postaus sai minutkin miettimään, mikä se on joka saa jäämään jonkun blogin lukijaksi. Usein se jokin natsaa saman tien. Toisinaan pohdin myös blogien suosiota. Kuinka jotkut ovat, toiset eivät. Joskus suosion näyttää saavan hyvin hepposin tarveainein. Ja moni oikeasti hyvä ja laadukas blogi jää vähälle huomiolle. Se on sääli.

    Kiitos näistä blogivinkeistä. Näistä saan minäkin uutta seurattavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä. Itse en oikein innostu blogeista, joissa on kymmeniä kommentoijia, jotka kaikki kaikki kirjoittavat "kiva kuva". Tuntuu, että häviän ja katoan joukkoon. Haluan olla ainutkertainen, hehheh. Usein jätän kommentoimatta jos edellä on jo 20 kommenttia.
      Kiva kun löydin blogisi, seuraan sitä mielelläni. Tykkään myös selailla muiden blogilistoja, joskus niistä löytyy itsellekin sopivia.

      Poista
  6. Olen ollut paitsiossa eli totaalisesti blogien avaamisen ulottumattomissa ts. mua on niin väsyttänyt unettomat yöt, etten ole jaksanut olla kiinnostunut mistään blogeista. No, ja olinhan myös risteilyllä, ehkä se selittää unettomat yöt. Mutta nyt taas selasin sinua, ja huomasin tämän jutun. Että sä osaat kirjoittaa sujuvasti. Saat kirjitettuun tekstiin ytimekkäästi ja hienosti kaikki ne asiat jotka esim. minulla on vain pään sisällä (ja pysyy siellä :). Niin, ja huomasin, että mainitsit minutkin. Kovasti ja isosti kiitoksia kauneista sanoista. Olen otettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne, tuo blogitympääntyminen. Välillä on päiviä ettei svaakaan blogimaailmaa eikä kiinnosta yhtään. Sitten kun taas alkaa näpytellä, ihmettelee miksi tätä vieroksuin - täähän on kivaa. Mutta niinhän se on muidenkin elämänalueiden kanssa...

      Poista
  7. ja tästä blogiystävyydestämme olen todella kiitollinen Inna Vaara:))
    muiden tavoin olen tosi iloinen, kun päätit jatkaa tällä omalla tyylilläsi, Sinun matkassasi olen kokenut monia hauskoja ja mielenkiintoisia hetkiä, kiitos niistä kaikista. taas kerran löysin muutamia yhdistäviä asioita elämässämme. elämä vie joskus yllättävillekin poluille, oma väitöskirjanikin (oli jo aihe&ohjaajatkin sovittuna) vaihtui Heimo heppaan, tänään kynttilä on palanut Hänen haudallaan kiitollisuuden osoituksena siitä mitä kaikkea saimme kokea yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä kuljettaa. Osa käänteistä on selkeitä valintoja, osa sattumaa ja osa elämäntilanteiden ohjaamaa. Niin on muotoutunut Minä. Kukaan ei tiedä miten toisenlaiset elämänpolut olisivat kuljettaneet. Mutta sen tietää, että tällä tiellä on ollut hyvää ja huonoa ja toiset tiet olisivat myös tuoneet eteen hyvää ja huonoa, ehkä erilaista hyvää ja huonoa. Kukaan ei tiedä.

      Poista