tiistai 14. huhtikuuta 2015

Tervan tuoksua


Maanantaiaamuna Ahvenanmaan sade vaihtui auringoksi, mutta tuuli jatkui. Hakeuduimme rannalle, josta löysimme tuulensuojaisan penkin entisöityjen venemakasiinien välistä. Idyllinen ja rauhallinen alue, jota vielä kunnostettiin kesää varten. Ihailimme ja silittelimme kauniin harmaaksi käsiteltyjä lautoja. Meri häikäisi ja terva tuoksui.

Koko Ahvenanmaalla on vain vajaat 30 000 asukasta, joten Maarianhaminassa ei ole tungosta. Kaupungin rakennukset ovat pääosin matalia ja osin huonokuntoisia. Puutarhat ja puistoalueet ovat isoja ja pursuavat näin keväällä narsisseja, skilloja, lumikelloja ja monenvärisiä krookuksia. Ja myös valkovuokot kukkivat aivan keskustassa puiden ja pensaiden juurilla.

Ennen laivan lähtöä istuimme pitkän tovin lämpimässä "taskussa" kodikkaan Baragstugan-kahvilan (täällä) takapihalla. Mummi herkutteli mehevällä Dajm-muruilla koristelulla puolukkapiirakalla. Luimme suomenkielisiä iltalehtiä, jotka ostin ruotsiksi kirjakaupasta, ja sunnuntaista Svenska Dagbladetia.

Dagbladetissa huomasin, että lehden kuolinilmoituksia koristi pääosin jokin muu figuri kuin risti, toisin kuin suomalaisten lehtien ilmoituksissa. Oli kukkaa, kitaraa, lemmikkieläintä, venettä, sydäntä ymym. Merkki maallistumisesta vai suvaitsevaisuudesta?


2 kommenttia:

  1. Eka ja varsinkin toka kuva on suorastaan upeita. Tykkään.
    Minulla taitaa olla ainakin 25 v kun viimeksi olin sen ainoan kerran Ahvenanmaalla (viikon, oli poikien jalkapalloturnaus ja vettä satoi koko viikon. Maarianhaminan saapasvarastot tyhjeni :)
    Noi ilmoitusten figurit on varmaan merkki suvaitsevaisuudesta, rajojen rikkomisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva retkikohde, jos asuu Turun suunnassa. Laivamatka kiva ja lyhyt eli runsaat viisi tuntia. Koko ajan kuvittelin olevani muuten Ruotsissa. Sopersin huonolla ruotsillanikin, että "jag kommer från Finland".

      Poista