keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Vilskettä


Edelleen sataa. Onneksi oli pari taukoa ja selvittiin Murun kanssa kahdesti kävelylle. Aamupäivällä päästiin jopa yli tunnin lenkille, kun lämpö ja sade oli sulattanut jään hiekkateiltä. Törmättiin Karjalaiseen, joka sulatteli jäätynyttä salaojaa lämpimällä vedellä. Palatessa nähtiin kaukaa myös Karjalaisen rouva ja lenkillä ollut Karjalaisen käly. Ruuhkaa mökkitiellä.

Pikitien reunassa kuultiin ja nähtiin pari tiaista isompaa lintua. Luulin rastaiksi, mutta illan luontoradiosta kuulin, että vaikka talvehtisivat Suomessa laulua kuulee aikaisintaan huhtikuussa. Vanhan kiviaidan kupeessa ihailtiin terhakoita torvijäkäliä. Siis Muru ja minä.

2 kommenttia:

  1. Erittäin kaunis kiviaita.
    Mokomat naapurit, pilaavat sinun yksinäiset hetkesi tulemalla näkyville esiin…. :D
    Nauti sateesta… jne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin aita on ihana. Kuuluu hylättyyn ja rapistuneeseen taloon lähistöllä. Saispa aidan siirrettyä omalle tontille...

      Poista