torstai 20. lokakuuta 2016

Karkku


Karkku on minulle Karkun mummi ja taata sekä isäni kotitalo, jossa hän syntyi 1926, josta hän lähti Helsinkiin opiskelemaan 1946 ja jossa hänen vanhempansa asuivat mummin kuolemaan asti eli vuoteen 1975.

Minä vietin 1960-luvulla Siskon kanssa aurinkoisia lomia Karkun syreenien reunustamalla pihalla, Taatan kaupan tiskin takana ja ylämaan leikkimökillä (täällä). Kaupunkilaistyttöinä olimme innoissamme, kun saimme pumpata vettä pihakaivosta, ihmetellä vintiltä löytyneitä Essi-tädin vanhoja mustia nukenvaunuja ja lukea Poikien seikkailukirjaston kirjoja isämme lapsuuden ajalta.

Taatan kuoleman jälkeen 1976 talo kauppoineen huutokaupattiin, enkä ole käynyt talolla sen jälkeen. Tänään käytiin Ukin kanssa. Talon toinen pääty oli tyhjillään, toinen selvästi asuttuna - ja siistimpi. Pihanpuolen iso veranta oli tallella, vaikka sisäänkäynti tieltä pihalle oli siirretty. Upeat syreenit olivat poissa, samoin kadunpuoleiset pensasaidat, mutta tien toisella puolella oleva hevospaalu oli tallella :):) Iso talo oli kaikinpuolin pienempi ja vaatimattomampi kuin lapsuuden muistikuvissani.

Tuttua oli ohikiitävän junan ääni, joka palautti mieleen Karkun mummin omintakeisen hiljaisen ja lempeän yninän, joka ilmaisi hänen keskittyneen omiin arkipuuhiinsa.


2 kommenttia:

  1. Oli mielenkiintoista lukea blogisi.Olen itsekin pieni osa kuvaamasi talon historiaa.Muutimme taloon vuonna 1990,avomieheni oli asunut talon naapurissa ja arvosti suuresti taloa ja sen historiaa. Talo olikin seuraavat 14vuotta kotimme ja kolmen lapsemme lapsuudenkoti.Tällä hetkellä talossa asuu tyttäreni joka osti talon isänsä kuoltua.Meidän talo lehdessä 4/2016 on mahdollista kurkistaa taloon sisälle nykyisiä kuulumisia. Taloa korjataan ja rakastetaan kovasti ja myös 1990-luvun lapsuudenmuistoja vaalitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana kun löysit tänne! Ja kerroit tarinasi. Hienoa tietää, että talo on edelleen huolehtivissa käsissä. Olin itse talon huutokaupan aikaan 1970-luvulla huikenteleva opiskelija, eikä menneet paljoa kiinnostanut. Paljon muistaja kannettiin talon isolta ullakolta roskalavoulle. Muistoja joita isäni äidin vanhemmat olivat huolellisesti säilyttäneet.
      Ehkä miehesi vanhemmat tunsivat isäni, joka syntyi ko talossa 1926 ja lähti sieltä 1940-luvulla opiskelemaan Helsinkiin.
      Huomasitko että olen kirjoittanut blogiini ko talon isäntäväestä (Karkun mummosta ja taatasta) syyskuussa 2013 ja syyskuussa 2014.
      Vielä kerran ihana kun jätit kommentin. Kerron asiasta vielä elossa olevalle Essi-tädille eli isäni siskolle, joka myös on syntynyt ko talossa ja asuu nykyään Helsingissä.

      Poista