maanantai 7. marraskuuta 2016

Keittoa odotellessa


Sunnuntaina ruokittiin porukoita. Perinteisesti eli kukkakaalikeittoa, sitruunaista lammaspataa ja puolukkapiirakkaa. Keitto oli maukasta ja piirakka herkullista, mutta lammas olisi kaivannut lisää potkua. Pikkupojille oli ekstrana lauantailta jääneitä katkarapuja - poikien herkkujen herkkua. Ja aikuisille avautunutta ja pehmeää punaviiniä.

Lumisateesta huolimatta tai sen siivittämänä paikalle pääsi koko sakki - Lontoontyttöä lukuunottamatta: Esikoinen ja Vävypoika kahden viikarinsa kanssa suoraan Tatun ja Patun peffateatterista "kuulihan Mummo, siis peffateatteri", Opiskelijatyttö ja Poikakaveri, Opiskelijapoika ja Tyttökaveri nelikuisen Maxin kera sekä kotona asuva Juniori.

Ruokailun jälkeen neli- ja melkein kuusivuotias juoksivat ympyrää keittiön ja olohuoneen välillä, nelikuinen kesti levollisena retuutuksen sylistä toiseen ja huomiotta jäänyt koira tuijotti syyttävänä Mummia - sai sentään nuoltavakseen jätskipaketin jäämät...

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvin pienen kateuden aiheuttajalta :) Eli kuulosti hyvin mukavalta kohtaamiselta, koko suku yhdessä (tai melkein).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, iso perhe on siunaus ja joskus rasitekin, mutta pääosin elämäni suurin ilo.

      Poista