lauantai 22. heinäkuuta 2017

Vaaleanpunainen tanssiblogi

Olen hurahtanut paritanssiin. Käyn 1-3 kertaa viikossa lähinnä pääkaupunkiseudun tanssikouluissa treenaamassa ja oppimassa uutta. Ja se näkyy nykyään myös blogissani. Tänä vuonna lähes joka toisessa postauksessa kerron treenikokemuksistani, ja usein puuduttavan yksityiskohtaisesti. Lähinnä itselleni muistiin. Kirjoittaessani samalla kertaan mielessäni tunnilla opittuja kuvioita, jolloin ne tuntuvat painuvan paremmin mieleen.

Alkuviikosta Salosaaren mummo lähetti yhteen postaukseeni kommentin, jossa hän ystävällisesti huomautti, että yksityiskohtainen kirjoittelu tanssituntien kuvioista puuduttaa ja karkoittaa useimmat lukijat (täällä). Olen tätä aiemmin itsekin miettinyt, mutta päätynyt kuitenkin jatkamaan koska tykkään kirjoittaa treenikokemuksistani. Mutta kommentti pani minut aprikoimaan, josko perustaisin erillisen blogin joka keskittyy vain intohimooni eli tanssiin.

Ja tänään sen toteutin. Kiitos Salosaaren mummolle! Uusi Mummin tanssitaival -blogi löytyy täältä. Tanssiblogi löytyy myös tämän blogin sivupalkista kohdasta Mummin blogit. Vanhat tanssipostaukset jäävät ainakin toistaiseksi tähän blogiin, koska en vielä osaa siirtää niitä uuteen tanssiblogiini.

Jatkan Mummin matkassa -blogia normaalisti kirjoittaen mökkeilystä, puutarhasta, matkoista, kävelyistä, herkuttelusta, murusta ja perheestä. Ehkä harvemmin kuin aikaisemmin, mutta tiheään kuitenkin. Pieniä kultareunaisia juttuja, sillä synkemmät jutut päätyvät mustareunaiseen yksityiseen päiväkirjaan.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Turku pikaisesti


Piipahdin pikana Turussa. Kuskasin Lontoontyttöä, joka kävi hakemassa Turusta näyttelytöissään tarvitsemiaan vaneri- ja puumuotteja. Helsingin verstaissa muotteja olisi saanut odottaa pari viikkoa, mutta Turussa sama onnistui vuorokaudessa :):)

Turun tiistai oli lämmin, kaunis ja mukava. Ilahduimme molemmat ihmisten ystävällisyydestä ja palveluhalusta. Tyttö oli tyytyväinen, kun niin puuverstaan kuin vanerileikkaamon miehet ehdottivat hänelle oma-aloitteisesti toimivampia vaihtoehtoja ja auttoivat painavien osien kantamisessa. Minua taas tykästyin kahvila Gagguin palvelualttiiseen ja herttaiseen tarjoilijaan, jonka kanssa yhdessä aprikoimme, sopisiko sitruuna-limekakku, suklainen tricolor-torttu vai kreemitäytteinen raparperipiirakka parhaiten heinäkuisen iltapäivän herkuksi.

Puuverstaan, Linnakadun Dennis-pitserian (täällä) ja Humalistonkadun Gaggui-kahvilan (täällä) jälkeen ehdimme vielä käydä Wäinö Aaltosen museossa (täällä) täl pual jokke. Pikavisiitin jälkeen Lontoontyttö kiiruhti puolikuuden junaan ja minä hurautin autolla läheiselle Littoisten lavalle Sekahaun valssitreeneihin ennen Helsinkiin ajamista.

Wäinö Aaltosen museo yllätti positiivisesti. Intiimissä funkkistalossa Aura-joen rannalla oli sopivasti tilaa, tasoja ja luonnonvaloa ihmisenkokoiselle näyttelylle. Joskin talo tuntui jääneen puristuksiin ympäröivien rakennusten ja tietöiden väliin. Edellisellä vierailullani vuosia sitten valkoisella talolla tuntui olleen enemmän tilaa hohtaa auringon valossa ja joen välkkeessä.

Yhdysvaltalaisen nykytaiteilijan Jacob Hashimoton (s. 1973) paperista ja bambusta valmistetut kevyet ja värikkäät installaatiot ihastuttivat tekniikallaan, iloisuudellaan ja leikkisyydellään. Teosten pitkät pimet - kuten Some Lost Part of a Delicate Fragrance - saivat hymyilemään ja tutkimaan teoksia entistä tarkemmin.

Hyvä päivä Turussa ja kiva tanssi-ilta Littoisissa.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Paskaa poluilla


Helsingissä on parin päivän kesä. Työssäkävijöiden onneksi se osui viikonloppuun. Kesän kunniaksi tein Murun kanssa tavallista pidemmän kävelylenkin Itä-Helsingin rantoja pitkin. Vauraasta Tammisalosta löytyi tällainen tönö - ilmeisen asuttu, sillä pihalla seisoskeli mies savuke suussa.

Mereltä puhaltava lämmin ja leuto tuuli tuntui ihanalta. Istuimme Murun kanssa puolisen tuntia tyhjällä laiturilla seuraten ohiajavia veneitä. Pienemmistä veneistä moni matkustaja vilkutti rannalla istuvalle mummolle ja koiralle. Lämmitti lisää mieltä.

Helsingin rantatiet ja -ja polut on hyvin hoidettuja ja maisemat upeita. Paitsi - paskaa on joka puolella! Valtavina laumoina liikkuvien valkoposkihanhien pökäleet ovat isompia - puhumattakaan kanadanhanhista - kuin Murun ulosteet, ja niitä on kasoittain rantateiden lisäksi jokaisella nurmipläntillä.

Olen vuosia kerännyt tunnollisesti jokaisen Murun pikkuruisen pökäleen roskapussiin - ja ihan mieluusti. Mutta nykyään joudun etsimään pikkukoiran pökälettä lintujen kakkakasojen keskeltä. Kaupunki on pystyttänyt rantateille isoja julisteita, joissa koiranulkoiluttajia kehoitetaan keräämään koiriensa jätökset. Kuka kerää hanhien jättijätöset. Kaupunki Hoi!

Tykkään eläimistä ja linnuista, ja seuraan mielelläni niiden elämää luonnossa ja kaupungissa. Alan pikkuhiljaa inhota hanhia. Miksi hanhien annetaan vallata kaupunkien komeat rantareitit ja kauniit puistot?

lauantai 15. heinäkuuta 2017

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Tuttu vieras


Saamme tutun vieraan pariksi viikoksi. Lontoontyttö lentää nykyisestä "kotikaupungistaan" Bangkokista Helsinkiin - kuumasta ja kosteasta Thaimaasta kylmään ja (tänään) aurinkoiseen Suomeen. Tyttöä hellitään heti perusSuomijutuilla tarjoamalla alkukesän perunoita, paistettua siikaa ja Valiojätskiä mansikoilla.

Mikä muu Tyttöä kotimaassa odottaa? Mummin kanssa löhöillään, mietitään syntyjä syviä ja tutkitaan kirppareita, Ukin kanssa suunnitellaan tulevaisuutta ja punnitaan Kauko-Idän ja Euroopan tarjoamia vaihtoehtoja. Esikoisen perheen matkassa Tyttö saa nauttia lapsiperheen hössötyksestä ja mökkeilystä sekä iloita kasvavista siskonpojistaan. Opiskelijatyttö vienee siskonsa kaljoille Kallioon setvimään salaisuuksia, joita molemmilla muuttuneissa elämäntilanteissa riittänee. Toivottavasti Opiskelijapoika ja Juniorikin ehtivät vaihtaa jonkun sanan kaukomailla asuvan siskonsa kanssa.

Kaksi viikkoa viuhuu vauhdilla, varsinkin kun Tyttö piipahtaa välissä tapaamassa sydänystäviään Lontoossa. Onneksi näillä näkymin tapaamme uudelleen jo syyskuussa.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Valssista rumbaan

Joensuulainen Timesteps (täällä) piipahti Vantaan Myyrmäessä opettamassa valssia ja rumbaa. Kaksi ja puoli tuntia kumpaakin, joten hikisesti sujui heinäkuinen keskiviikko. Timesteps oli minulle uusi tuttavuus, samoin pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulleet tanssiopettajat Päivi Hämäläinen (Joensuu) ja Saara Tuikkala (Lahti) - mukavia ja osaavia naisia kumpikin.

Paikalle oli löytänyt vain jokunen hassu tanssinharrastaja. Minun lisäkseni valssia harjoitteli yksi nainen ja kolme miestä sekä rumbaa kaksi naista ja kaksi miestä. Opettajien harmiksi - liekö saivat edes salivuokra- ja matkakustannuksia maksetuksi. Mutta oppilaiden iloksi - saimmehan nauttia todella yksilöllisestä opetuksesta. Opettajien kiitokseksi sanottakoon, että he eivät mahdollista harmiaan meille kurssilaisille millään tavoin ilmaisseet, vaan opettivat koko päivän innostuneesti, kannustavasti ja keskittyneesti. Kiitos siitä!

Kilpatanssitaustan omaava Saara opetti aamupäivän hidasta valssia keskittyen ohiaskeliin ja kehräkäännökseen. Ohiaskelissa on tärkeää, että kumpikin astuu tarkasti omalla linjallaan eli askeleet tulevat ikäänkuin kahdelle rinnakkaiselle suoralle. Eteenpäin tai taaksepäin liikkuvissa ohiaskelissa tehdään tavanomaiset päkiänousut. Saara huomautti minulle, että voisin laahata askelia enemmän pitkin maata enkä nostaa jalkoja liikaa irti lattiasta. Hän myös muistutti, että sekä miehet että naiset jarruttaisivat/pidättäisivät kehräkäännöstä "spinosassa".

Aikuisiällä tanssiin hurahtanut Päivi jatkoi päivää keskittyen rumban (rumbaboleron) rytmiin ja vartalon käyttöön. On se vaan niiiin vaikeaa... Hän korosti - ilmeisesti minun lantionpyöritystä seurattuaan - että rumbassa lonkan ei anneta muljahtaa "bussipysäkkiasentoon", vaan lantion liike pysyy pienieleisen jäntevänä. Taaksepäin otettavia nopea,nopea -askelia rytmittää käsien (naisen oik ja miehen vas) kuminauhamainen liike, joka minulla on vielä hakusessa.

Rumban vas käännökseen lähdettäessä mies laskee usein vas kätensä alas eli ote on puoliavoin. Astuessaan miehen ohi tämän vas puolelta nainen voi oma-aloitteisesti tai miehen ohjauksesta pidättää liikkeellelähtöä ja kiriä rytmin takaisin käännöksen lopussa.

Päivin opettamista kiemuroista vaikein oli naisen vastapäivään tekemä spiraalikäännös. Nainen tekee tämän astuttuaan ensin perusaskeleen vasemmalle (hiiidas, nopea, nopea). Sitten nainen astuu oik jalalla lyhyen oikealle (hii-), kääntyen miehen ohjauksesta vastapäivään oik jalkansa ympäri siten että sekä oik että vas jalka pysyvät paikoillaan, jolloin vas nilkka kiertyy oik nilkan ympäri ja lopussa vas jalan varpaat koskettavat maata oik jalan - koko jalkapohja maassa - takana (-das). Nyt nainen seisoo miehen edessä ja oik jalan varpaat osoittavat oikealle. Tämän jälkeen nainen siirtää takana olevan vas jalkaa itsestään katsoen hieman oikealle (nopea) ja tämän jälkeen jatkaa liikettä oik jalallaan kääntyen miestä kohti (nopea). Eli vasemmalle kääntyvä spiraali tehdään paikoillaan, mutta nopea,nopea- askeleilla nainen liikkuu ja mies seuraa häntä. Kiva, mutta alkuun vaikea kuvio.

Saatiin lähes yksäriopetusta ryhmäopetuksen hinnalla, ja kaikki oppilaat tuntuivat olevan tyytyväisiä ja enemmän kuin kiitollisia.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Ruuhkaista fuskua

Kesäkuukausina Pirjo Kärnä pitää Malmin työväentalolla tanssitreenejä kesähintaan - kolme tuntia opetusta 10 eurolla. Ei paha. Maanantaina oli vuorossa fusku - ohjelman mukaan alkeisjatko/jatko-tasolla. Todellisuudessa eka tunti oli alkeita, minkä jälkeen tokalla ja kolmannella harjoiteltiin alkeisjatkon kuvioita. Ei ihan vastannut kurssiluokittelun luomia odotuksia. Mutta hyvä näin, sillä viejistä noin kolmannes oli aivan tanssitaipaleensa alussa, jolloin perusjututkin tuottivat heille ongelmia. Ehkä Pirjokin huomasi tämän, ja rankkasi opetustaan sen mukaan...

Väkeä oli tupa täynnä - myös miehiä, joten sain tanssi runsaasti. Ruuhkaista oli, ihan lavatunnelmaa :):). Ajatukseni taisivat kuitenkin harhailla muualla, enkä ehkä ollut nautittavimpia vietäviä...

Pirjon opeista nappasin seuraavia. Käsissä hyvä vaste on "sopiva" - ei liian veltto eikä liian jäykkä. Kuten Maikki vuosi sitten korosti vaste on kymppiasteikolla avo-otteessa 3-5 ja kuvioihin vietäessä 9-10 (täällä). Spineissä (täällä) naisen käsi on "nyrkkiotteessa" miehen nyrkin "sisällä" eli nainen ottaa vasteen rystysillään miehen kämmenpohjasta.

Istuessaan miehen polvelle - usein oikealle - nainen tukeutuu koko ajan omille jaloilleen eikä rötkähdä miehen varaan. Istuminen tapahtuu rytmirikolla: oik jalalla astuessa käännetään pylly miehen oik jalkaa kohti (hidas), istutaan miehen oik polvelle (hidas), ponnahdetaan ylös ja astutaan vas jalalla kääntyen takaisin miehen eteen (hidas) ja lopuksi oik jalalla nonopit taakse.

Opin myös, että kuviota, jossa mies siirtää naista edessään kainalostaan toiseen ohjaten naista tämän olkavarsista, kutsutaan flipperiksi. Näin eilen, ja huomenna jatketaan valssin ja rumban tahdissa.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Rumba rulaa

Viime viikolla olin Pavilla rumbaamassa Maijan alkeis/alkeisjatko-treeneissä. Väkeä kohtuullisesti, mutta huomattava naisvalta. Kivaa kumminkin.

Kylmästä alkukesästä huolimatta minulla on lähes joka kerta Pavilla treenatessani tullut kuuma - hiki tulee toki aina, joten heinäkuisena tiistaina päätin pukeutua kevyemmin eli ohuisiin kesähousuihin ja ilmavan kevyeen puseroon. Ei siis tavanomaisia jumppatrikoita, ei virttynyttä kollaria eikä kaulahuivia. Mutta heinäkuisella kesälavalla paleli kesävaatteissa - joten paras jatkossa pitäytyä talvivarustuksissa. Suomen kesä on suomenkesä.

Sitten rumbaan. Alkeissa oltiin, joten paria tuttua konkaria lukuunottamatta useimmat tanssittajat olivat tanssitaipaleensa alussa. Viennin seuraamiseen ei tarvinnut keskittyä, koska uusia kuvioita oli vähän. Sain rauhassa harjoitella rumban perusaskelta ja etsiä vartalon oikeaa liikettä.

Paino päkiöillä, akuankka-asento, ilmava ja sivusuunnassa kapea raami, katse pariin, kevyt kämmenkosketus ja kyynervarret lähes koskettavat toisiaan, aloituksessa naisen vas jalka osoittaa sivulle.

Naisen ensimmäinen hiiii-das vasemmalle lähtee siitä, että ylävartalo (ei lantio) liikkuu/siirtyy vasemmalle, jolloin lantio pyrkii vastaliikkenä oikealle (hiii) ja vasta tämän jälkeen lantio ja vartalon paino siirtyvät vasemmalle vas jalan päälle (das). Toistaiseksi minun on helpompi mieltää liike siten, että siirrän ensin lantiota oikealle, jolloin ylävartalo siirtyy vastaliikkeenä vasemmalle ja tämän jälkeen vartalon painon siirretään vas jalan päälle. Pikkuhiljaa pitäisi yrittää mieltää liike alkavaksi ylävartalosta, jonka liikettä lantio sitten vastaliikkeellä seuraa/jatkaa. Latinoliike lähtee ylävartalosta, josta se välittyy lantioon ja edelleen jalkoihin.

Rumbassa askeleet maadutetaan - tanssitaan "laahaten". Jalkoja siirrettäessä varpaat hipovat "magneettina" lattiaa, avauksissa ym. jalka viedään aina toisen jalan kautta. Käden alituksissa astutaan lyhyt sivuaskel ja käännytään molempien jalkojen varassa. Nainen tekee mp-käännöksen mieluummin miehen vas edessä kuin sivulla. Käännöksissä vähän sähäkkyyttä, muuten liikettä jarrutetaan.

Rumba on tanssilajin nimi ja Suomessa sitä tanssitaan pääosin boleromusiikin tahdissa - siitä nimi rumbabolero. Lisäksi on kansainvälinen rumba, jossa rytmi lasketaan hieman eri tavoin sekä amerikkalainen neliörumba, jossa rumban askelia astutaan pääosin neliökuviona. Jos olen oikein ymmärtänyt monimutkaista tanssin salakieltä...

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Valssia jatkossa II

Eilen torstaina olin Pavilla Maija Astikaisen (täällä) kolmetuntisissa hitaan valssin alkeisjatko/jatko-treeneissä. Miehiä oli naisia enemmän (jee!) - tilanne, joka kevään aikana on aiemminkin tapahtunut niin valssi- kuin tangotreeneissä.

Maijan tiistaitunnit ovat alkeis/alkeisjatko-tasoa ja torstaisin opetetaan alkeisjatko/jatkoa. Käyn harjoituksissa sekä tiistaisin että torstaisin - opetettavan tanssilajin viehätyksen ja ajankohdan sopivuuden mukaan. On kiva, että Maija on pystynyt säilyttämään selvän eron tiistai- ja torstaitreenien sisällön välillä. Torstait ovat selkeästi suunnattu kyseisen tanssin osaajille - muttei silti vaativaa edistyneet-tasoa - ja useimmat osallistujat ovatkin pitkään treeneissä tai lavoilla tanssineita osaajia. Pääosin pärjään menossa hyvin - tosin ajoittain saan pinnistää taitoni äärirajoilla, mikä lisää tanssitaitojani, parantaa keskittymistä ja opettaa nöyryyttä.

Viime viikolla harjoittelin hidasta valssia Littoisten lavalla Sekahaun jatkoryhmässä (täällä). Silloin osaamattomuuteni korostui ja ja koin olevani kömpelö tanssija. Eilen Pavilla tunsin taas osaavani ja nautin tanssista ja viejien pyörityksestä. Niin ne tanssihetket ja omat mielenliikkeet vaihtelevat, vaikka treenituntien yleistaso niin opetuksen kuin tanssittajien suhteen olisi hyvinkin samankaltainen ja -tasoinen. Osasyy siihen, miksi tanssitilanne Littoisissa tuntui epämukavalta, oli siinä että siellä lähes kaikki seuralaiset olivat minulle vieraita, kun Pavilla useimmat kurssilaisista olivat tuttuja ainakin ulkonäöltä - ja lähes kaikkien viejien kanssa olin tanssinut aiemminkin.

Opinko uutta? Aina. Usein saan sekä suuria että pieniä oppipyrähdyksiä tai ainakin oivalluksia.

Eilen Maija muistutti, että valssissa taivutus niin aloituksessa kuin tanssin keskellä astutaan pidemmälle kuin tangossa, ja usein se myös kestää pidempään. Liike ja vartalo elävät koko taivutuksen ajan. Vaikka elävyys ei ulospäin liikkeenä näkyisikään, sen pitäisi tuntua sisäisenä ryhtinä ja latauksena.

Taivutukseen lähdettäessä nainen kuljettaa oik jalkaansa lattiaa pitkin - seuraten miehen vas jalkaa, asettaa oik jalkansa miehen vas jalkaterän sisäpuolelle - miehen jälkeen, siirtää painonsa jalan päälle - miestä seuraten ja vasta asennon vakiintuessa mies kääntää naisen ylävartaloa rauhallisesti vastapäivään. Nainen seisoo koko ajan omilla jaloillaan - ei roiku eikä tukeudu mieheen.

Toinen oivallus liittyi ohiaskelilla tehtävään vas käännökseen. Maija korosti, että vas käännöksen alkuosassa (yks, kaks,kol) nainen astuu menosuuntaan astuttavat kaks,kol-ohiaskeleet (jotka nainen astuu eteenpäin) nousematta varpaille, mutta loppuosan (yks,kaks,kol) kaks,kol-ohiaskeleet (jotka nainen astuu taaksepäin) astutaan normaalilla valssin päkiänousulla. Mies tekee pitkän sivutaivutuksen usein juuri vas käännöksen alkuosan jälkeen, jolloin loppuosan kakkosaskeleella astutaan taivutukseen, joka kestää tahdin lopun ja jatkuu (..kol, yks,kaks,kol).

Kolmannen oivalluksen sain stopparia kerratessa. Maija korosti, että astuessaan vas jalallaan oik takaviistoon nainen saa koukistaa polviaan vain hyvin vähän (alkuun Maija jopa sanoi ettei ollenkaan), eikä kantapäätä tarvitse painaa tiukasti maahan. Ponnahdusvauhti takaisin miehen eteen lähtee päkiöistä, ei polvista.

Tällaista minä eilen tanssikoulussa opin...

torstai 6. heinäkuuta 2017

Partsi kukkii


Ja täyttyy tutuista kukista eli pelargoniosta ja lupiineista, kuten monina menneinäkin vuosina (täällä ja täällä). Ne vaan ovat niin ihania ja viihtyvät eteläparvekkeen paahteessa.

Valokuvien siirrossa ja tallennuksessa on vaihteeksi ongelmia, enkä saa kuvia siirrettyä kännykän kamerasta blogiteksteihini. Joten senkin takia postauksissa on taukoa.

Ja vähän muustakin syystä. Mutta partsi pistää parastaan...

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Heinäkuu 1992


Olemme käyneet Salon torilla 1980-luvulta lähtien. Eräänä heinäkuun päivänä 25 vuotta sitten - viikko ennen Juniorin syntymää - torille sattui Salon Sanomien toimittaja, joka teki juttua torilla kävijöistä. Yllä oleva mustavalkoinen valokuva kesäisestä revohkastamme julkaistiin Salon Sanomissa lyhyen jutun kera.

Äidillä päällä Jackpotin vaatteita, joita siihen aikaan suosin Siskon ja Miehensä suosiollisella avustuksella :):) Lapsilla pääosin kirpputorilöydöksiä - elettiinhän nykyaikaisten kirpputorien alkuaikoja.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Matalan kynnyksen lava


Turkulainen tanssiseura Sekahaku (täällä) järjestää perustanssikurssien lisäksi monenlaista toimintaa. Aiemmin olen kehunut seuran yli 60-vuotiaille järjestämiä tanssikursseja (täällä). Tämän lisäksi seura organisoi tanssitapahtumia kehitysvammaisille ja lavatansseja "bussipysäkillä".

Eilen kokeilin Littoisten lavatansseja, joissa alkuun oli Sekahaun tanssikurssi (1,5 tuntia) ja tämän jälkeen puolitoista tuntia tanssia bussipysäkkimetodilla. Bussipysäkistä huolimatta musiikista vastaa oikea tanssibändi. Eilen paikalla oli pirteästi soittava Reeta ja Lumo (täällä).

Bussipysäkki tarkoittaa, että miehet hakevat naisia tanssimaan jonojärjestyksessä tanssittaen kutakin yhden kappaleen. Naisten ei tarvintse jännittää, pääseekö tanssimaan vai ei, vaan seura lupaa tanssitakuun. Tosin osa miehistä taktikoi eli odottaa nurkan takana ilmestyen paikalle kun toivottu tanssitettava on jonon ensimmäisenä. Mutta se sallittakoon, kun jono kumminkin vetää ja toimii hyvin.

Eilen Antti-Ville opetti Littoisissa alkuun foksia. Tuttuja perusjuttuja, joita oli kumminkin kiva kerrata ja samalla tutustui illan tanssittajiin. Äkkäsin, että foksin ja tangon peruskäännökset tehdään samoilla askelkuvioilla, vaikka tanssiote ja rytmi ovat eri...

Bussipysäkiltä pääsin runsaan tunnin aikana tanssimaan useamman viejän kanssa. Ensimmäinen viejistä tanssitti väkinäisellä perusotteella, toinen kuljetti yksinkertaiseen, mutta nautittavaan ja tunteikkaaseen perusfoksiin ja kolmas oli taidokas konkari, joka foksin sijaan pyöritti svengaavaa fuskua jonka seuraaminen tuotti vaikeuksia. Kaksi kohdalleni osuneista viejistä oli täysin kreisiä miestä, joilla kummallakaan ei ollut mitään tajua askelista. Lohdutuksekseni näin, kun toinen heistä tanssi illan parhaan naistanssijan kanssa, joka näytti myös olleen eksyksissä - joten en ollut ainoa. Foksin ja valssin lisäksi sain tanssia yhden rumban, jota alkuun jännitin, mutta mukavan viejän kanssa sekin onnistui yllättävän hyvin.

Bussipysäkin jälkeen olisi ollut vielä yksi tunti miesten hakua ja toinen naisten hakua, mutta tällä kertaa lähdin bussipysäkin jälkeen ajamaan kohti mökkiä. Siellä väsynyttä tanssijaa odotti lämmin sauna ja kuuma grillimakkara.

Ps. Kuva kaapattu Sekahaun facebook-sivulta.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Tangoa Pavilla

Maijan kesätreenit pidetään toukokuun alusta elokuun loppuun Pavin perinteisellä kesälavalla. Tiistaisin aloitetaan alkeista ja torstaisin jatketaan jatkotasolla. Eilen oli tangon alkeis/alkeisjatkoa. Tangotreeneissä on viime aikoina usein ollut miesenemmistö, mutta eilen oli taas enemmän naisia. Parinvaihto toimi sutjakasti pitkästä bussipysäkkijonosta huolimatta.

Nykyään seuraan viejää tangon käännöksiin sen kummemmin askeleita ajattelematta. Eilen oli ihan hyvä taas kerrata, miten naisen olisi tarkoitus oikeaoppisesti astua oikeassa ja vasemmassa käännöksessä. 

Oikean käännöksen alussa nainen astuu ensin oik jalalla taakse (hidas), sitten kääntää vas jalalla ympäri astuen vas sivulle takaviistoon (hidas) ja lopuksi astuu oik jalalla eteenpäin (nopea) ja vas jalka tämän viereen (nopea). Käännöksen loppuosassa nainen astuu oik jalalla oik etuviistoon - viejän jalkojen väliin - kääntäen oikean kautta ympäri (hidas), sitten astuu vas jalalla taakse (hidas) ja lopuksi oik jalka taakse (nopea) ja vas jalka viereen (nopea). 

Vasemman käännöksen alussa nainen kääntää heti oik jalalla ympäri astuen oikealle takaviistoon (hidas), sitten astuu vas jalalla suoraan eteenpäin (hidas) ja lopuksi astuu oik jalalla eteen (nopea) ja vas jalka tämän viereen (nopea). Käännöksen loppuosassa nainen astuu oik jalalla eteen (hidas), sitten kääntää vas jalalla ympäri astuen vas etuviistoon - viejän jalkojen ulkopuolelle (hidas) ja lopuksi oik jalka taakse (nopea) ja vas jalka viereen (nopea). 

Maija opetti astumaan nopeat askeleet ajoittain ohiaskelilla, jolloin parin on tärkeä ylläpitää raami ja huolehtia että nainen ei jää jälkeen miehen kainaloon. Myös käännökset voi askeltaa ohiaskelilla. Maija opetti helpon askelkuvion, jossa ohiaskelilla otetun perusaskeleen jälkeen astutaan vas käännös ohiaskelilla. Kun astuu pitkin etenevin askelin, kuvio näyttää tyylikkäältä - ja vaikeammalta kuin onkaan.

Ahkerasta harjoittelusta huolimatta viileällä kesälavalla ei missään vaiheessa tullut liian hikinen olo. Kylmästä kesäsäästä on jotain hyötyä :):)

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Valssia jatkossa

Viime viikolla uskaltauduin Sekahaun hitaan valssin jatkotreeneihin Littoisten lavalle. Jännitti, miten taitureiden kanssa selviäisin. Mutta kun kaksituntinen oli sopivasti fuskutreenin jälkeen, niin päätin jäädä kokeilemaan.

Selvisin hengissä, mutta en osannut nauttia - enkä hirveästi tanssiakaan. Olisin ryhmän menossa kyllä pärjännyt, jos en olisi itse epäillyt taitojani ja pelännyt viejien mahdollista sanatonta arvostelua ja ylimielisyyttä. Viime vuonna olin samassa paikassa hitaan valssin alkeisjatkossa, ja nautin (täällä).

Miten tämän vuoden kokemus sitten eroaa viime vuodesta? Tärkein ero on se että nyt kokeilin jatko-ryhmää viimevuotisen keskitason sijaan. Keskitason tunneille menen nykyään rinta rottingilla, tietoisena osaamisestani ja valmiina nauttimaan tanssista. Ne harvat kerrat kun olen uskaltautunut jatkoryhmiin, hartiani on yleensä hermostuksesta kireät ja mieli laukkaa jännityksestä. Keskity nyt siinä kiemuraisiin askeliin ja rentoon seuraamiseen. Eli suurin syy löytyy korvien välistä. Littoisten treeni oli myös aika tekniikkapainotteinen opettajan korostaessa valssin vartalon kiertoja ja taivutuksia, jotka minulla ovat vielä hakusessa.

Mutta jännityksestäni huolimatta pystyin oppimaan uutta. Antti-Ville opetti mm. promenadiasennosta lähtevän puolen vaihdon: Perusaskeleen (yks,kaks,kol) jälkeen nainen kääntyy miehen oik kylkeen promenaadiin (yks,kaks,kol), josta kiertyy miehen vasemmalle puolelle astuen ensin vas jalalla miehen editse (yks) ja kääntyen myötäpäivään astuessaan oik jalallaan (kaks), minkä jälkeen astuu vas jalan saksiliikkeen kautta lyhyesti eteenpäin päkiöiden kautta (kol). Tämän nainen toistaa toiseen suuntaan aloittaen oik jalalla. Eli nainen lähtee aina parin puoleisella jalalla. Omaksuin kuvion nopeasti - taitaa olla opetettu joskus aikaisemminkin. Tärkeää on säilyttää tässäkin liikkeessä yhteinen raami, mitä edesauttaa se että kumpikin pitää irroitettua kättään - naisella oikea - koholla ja kaarella (valmiina tarttumaan pariin).

Antti-Ville kertasi vielä amerikkalaisen valssin siksak-askelta. Hänen mielestään kolmosaskelta ei kannata vetää yhteen kakkosaskeleen astuneen jalan kanssa, vaan vain kääntyä kakkosjalalla ja palata astumaan kolmonen ykkösen linjalle. Tanssista tulee näin liikkuvampaa ja vetävämpää.

Väkeä paikalla oli yllättävän vähän ja naisia tuplasti miehiä enemmän. Puolet viejistä ja naistreenaajat tuntuivat mukavilta ja seuraansa kutsuvilta. Toinen puoli viejistä vaikutti jatkotason tanssijoilta, mutta jotka eivät paljon viitsineet keskittyä harjoittelevan vieraan mummon pyörittämiseen.

Littoinen kutsuu edelleen, mutta taidan pysyä turvallisesti alkeisjatkoryhmissä. Minulle mukavampaa ja viejille helpompaa.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannusmenu II


Kylmä ja sateinen juhannus. Aattoillaksi taivas kirkastui ja tuuli tyyntyi. Myös juhannuspäivänä aurinko pilkahteli sadekuurojen lomassa. Onneksi mökillä on valoisa ja tilava lasikko, johon mahtuu iso ruokapöytä ja josta on kaunis näkymä Enäjärvelle.

Juhannuspäiväksi ruokaporukka vaihtui. Esikoisen perhe vetäytyi omalle mökilleen ja Opiskelijapoika pikku perheineen jatkoi matkaansa Tammisaareen Tyttökaverin äidin mökille. Lasikon ruokapöytään perusporukan  - Ukki, Mummi ja Juniori - lisäksi istuutui Äitimuori Poikakavereineen ja jälkkärille ehtivät myös Veli vaimoineen, jotka viettivät juhannusta vajaa kymmenen kilometrin päässä. Puhetta riitti Aarniosta armeijakokemuksiin ja ruisleivän juuresta taiteilijaeläkkeisiin.

Mummin juustoinen kesäkeitto (täällä)
Ukin salaiset ruisleivät

Voihin leivottu raparperitorttu vaniljajäätelön kanssa
Äitimuorin tuomia simpukkakonvehteja

Valkkaria ja sitruunavichyä

Mökki tyhjeni iltauutusten aikoihin ja perusporukka kahden koiran kanssa rauhoittui iltapuuhiin. Mummi kiirehti iltalenkille koirien kanssa ja tiskit jäivät aamuvirkun Ukin iloksi.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannusmenu


Evankalliolla juhannusaattoa on vietetty syöden, saunoen ja pääskysten liitoa seuraten. Mukava, kun monta vuotta poissaolleet räystäspääskyt ovat pari vuotta sitten palanneet mökkimaisemiin. Mukana menossa Mummin, Ukin ja Juniorin lisäksi Esikoinen ja Opiskelijapoika perheineen.

Mummin kukkakaalikeitto tilliöljyllä koristeltuna

Vävyn lihainen grillitarjotin herkkusienillä ja munakoisolla täydennettynä
Salon torin Annabella-perunat aidon voin kanssa
Mummin vihersalaatti herkkutomaateilla
Esikoisen ja Juniorin loihtima meloni-fetasalaatti

Esikoisen marenki-kerma-tuorejuustoluomus mansikoilla
Valkosuklaalla päällystettyjä cashew-pähkinöitä
Pikkupojille Mummin spessua eli jätskiä kuningatarmarjoilla

Alkon perusvalkkaria ja -punkkua, maitoa ja lähdevettä
Kaapista löytyneitä jälkkäriviinien jämiä

Jottei vaan nälkä ehtisi juhannuksena yllättämään saunan jälkeen sytytettiin rantaan notski - kuten on tehty lähes 40 vuotta - ja herkuteltiin Ukin valikoimilla makkaroilla ja Vävyn muurinpohjaletuilla. Ennen puolta yötä Ukin ja Mummin silmät jo lurppasi - kuten on käynyt jo lähes kymmenen vuotta.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kuuskymppiset tanssii

Turkulainen tanssiseura Sekahaku (täällä) ylläpitää kivaa konseptia. Se järjestää ympäri vuoden useita kertoja viikossa tanssitreenejä, jotka on tarkoitettu vain yli 60-vuotiaille. Pääosin nämä eläkeläistreenit lähtevät alkeista ja tunneilla kerrataan perinteisten lavatanssien perusteita.Tarjolla on myös joitakin keskitason treeniryhmiä.

Eläkeläistreenit ovat yllättävän suosittuja. Ryhmät ovat tosin naisvaltaisia, mutta ihmeen paljon miehiäkin on löytänyt ja uskaltautunut mukaan. Keskiviikkona olin Sekahaun 60+ -treeneissä Littoisten lavalla, jossa ohjelmassa oli keskitason fuskua. Paljon väkeä ja kiva fiilis. Sain tanssia täysillä, sillä papat eivät yhtään pihdanneet taitojaan. Ja mummot ne vasta taitavia olivatkin!

Antti-Ville muistutti fuskun lyhyestä taka-askeleesta ja opetti veikeän twist-askeleen. Kuvio lähtee suljetusta otteesta. Nainen astuu - miestä seuraten - oik jalalla oikealle (hidas) ja siirtää vas jalkansa oik jalan viereen (hidas). Tämän jälkeen mies ohjaa naisen vas kylkikaaresta kääntäen kahteen (tai useampaan) nopeaan twist-askeleeseen lopettaen kuvion pyöräyttämällä naisen tämän oik käden alitse. Twist-askeleessa nainen astuu ensin oik jalalla oik sivulle varpaat miestä kohti (no-),vetäen vas jalan tämän viereen ja samalla polviaan koukistaen kääntää mol jalkaterät menosuuntaan (-pea). Mies tekee harvoin twist-askelta, vaan askeltaa normaalisti vasemmalle vas kylki johtaen.

Toinen uusi kuvio oli naisen kääntyminen (eräänlainen spin) hänen ollessaan miehen vas kyljellä kädet kiinni ja miehen oik käsi naisen kaulalla. Tästä asennosta astutaan yhdessä eteenpäin naisen kääntyessä ykkösellä ympäri oikean kautta miehen käden ali (hidas, "spin"). Tämän jälkeen nainen astuu vas jalalla taakseen (hidas) ja lopuksi nopnopit taakse. Ja sama uudestaan takaisin.

Littoisten lava korkattu tältä kesältä - toivottavasti pääsen toistekin.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Tanssin taika

Viime viikolla sain taas tuta, mikä on paritanssin juju.

Fuskun jatkotreeneissä oli useita taitavia viejiä, joilla useimmilla oli - kuten tavallisesti - vakivietävä mukana treeneissä. Lähes kaikki vakiparit osallistuivat kuitenkin - kuten tavallisesti - parinvaihtoon.

Useimpien vakiparinsa kanssa treeneihin tulleiden miesten kanssa on kiva tanssia. He haluavat ja osaavat olla läsnä myös vieraampien ja vakinaistansa kömpelömpien vietävien kanssa. Ja myös me vakiviejää vailla olevat treenaajat saamme nauttia hyvistä viejistä. Miesten joukkoon mahtuu kuitenkin jokunen toisintoimija, joka huolimatta hyvästä tanssi- ja vientitaidostaan ei vain viitsi vaivaantua. Tyypit vilkuilevat usein koko tanssihetken välinpitämättöminä ja poissaolevina ympäriinsä eivätkä kertaakaan kohdenna katsettaan tanssitettavaansa.

Vaikka on ihanaa, kun kohdalle sattuu hyvä viejä, niin se ei yksin riitä. Ennemmin tanssin aloittelevan, innokkaan ja läsnäolevan tanssijan kanssa kuin kokeneen, mutta hälläväliä tyylillä vetelevän taitajan kanssa. Jälkimmäinen ei huomaisi vaikka tilallani olisi sätkynukke, niin merkityksetön hänelle tunnun välillä olevan.

Nautittavaan paritanssiin tarvitaan kaksi toisilleen läsnäolevaa, toisensa huomioivaa ihmistä, jotka kumpikin tajuavat että "tämä riippuu meistä molemmista". Ja uskallusta heittäytyä ohikiitävään hetkeen. Eikä annos leikkisyyttä ja luovuuttakaan ole pahaksi. Sillanpään sanoin Takes 2 to Tango.

Näin siis treenitansseissa. Tunnetanssi on sitten aivan jotain muuta - silloin tanssitaidolla ja askelilla ei enää ole mitään merkitystä, vaan juttu liikkuu ihan muissa sfääreissä.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Ukin lato


Mökkipihan takalaitaan on viimein valmistumassa Ukin vuosia suunnittelema kaksikerroksinen lato. Alakertaan tulee vierashuone lasiovineen ja vessoineen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan alakertaan oli tarkoitus rakentaa myös talvisauna, mutta rantasaunan remontin karattua käsistä suunnitelmat saattavat muuttua. Yläkertaan on joka tapauksessa valmistumassa kahden auton avoin autotalli, jossa on valoa kauniisti lävistävät lautaseinät.

Vastustin pitkään ladon rakentamista, mutta täytyy myöntää että onneksi Ukki piti päänsä. Saadaan hieno ja toimiva autolato :):)


perjantai 16. kesäkuuta 2017

Spinnaa fuskussa

Eilen fuskun jatkot Pavilla Timon ja Petran opastuksella, mutta Maijan johdolla. Ja haastetta riitti, sillä kolmetuntisen aikana opet keskittyivät pääosin pyörähdyksiin, jotka edellyttivät täydellistä vastetta molemmilta ja keskittynyttä tasapainoa naiselta.

Perusspini lähtee oik käsien ristiotteesta (hyvääpäivää-otteesta) ja miehen pienestä nykäisystä itseään kohti. Nainen reagoi vastaliikkeellä ja astuu oik jalalla eteenpäin miestä kohti (hidas) ja jatkaa liikettä pyörähtäen myötäpäivään oik jalan päkiöillä (hiii-) astuen pyörähdyksen jälkeen vas jalalla vasemmalle (-das). Lopuksi nainen - kasvot taas miestä kohti - astuu nopnopit taakse aloittaen oik jalalla.

Kaksi muuta spiniä lähtivät myös oik käsien ristiotteesta, mutta niissä nainen ennen spiniä kiertää miehen selän taakse. Kummassakin nainen astuu alussa oman oik kätensä alitse kääntäen rintamalinjansa miehen selkää kohti. Ensimmäisessä spinissä nainen kiertää kahdella hitaalla miehen takaa tämän vas sivulle astuen nopnopit normaalisti taakse. Seur hitaan nainen astuu - miehen vieressä - miestä kohti (hidas), minkä jälkeen mies työntää kädellään naista tämän oik olkapäästä ja nainen pyörähtää ympäri (spin) myötäpäivään oik jalan päkiän päällä (hii-) astuen lopuksi vas jalalla vasemmalle (-das) ja lopuksi tavalliset nopnopit taakse.

Toinessakin selän takana tehtävästä ja ristiotteesta alkavasta spinissä nainen astuu kahdella hitaalla kätensä alitse miehen selän taakse. Tässä kuviossa nainen kuitenkin liikkuu miehestä poispäin rintamalinja miehen selkää kohti astuen lopuksi tavalliset nopnopit taakse. Tämän jälkeen mies irroittaa käsiotteen ja asettaa naisen oik kämmenen selkäänsä vasten, josta nainen ottaa vauhdin pyörähdykseen (spin). Naisen pyörähtäessä mies kääntyy naista kohti.

Sellaisia spinejä eilen! Alkuun hankalia, mutta keskittyessä mummokin onnistui. Paikalla oli paljon osaavia, taitavia ja vaativia viejiä, joten hermostumiseni oli lähellä. Muutenkin koko illan tanssini tuntui raskaalta ja työläältä. Eilen ei ollut mummin päivä.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Fuskaten

Ruuhkainen, riehakas ja hikinen fuskutreeni Malmin työväentalolla. Vakiope Pirjo Kärnä oli sairastunut ja tuuraajana oli Martti Lång. Taas tajusin, miten osaava tanssiopettaja Pirjo on. Hän jaksaa vuodesta toiseen kerrata kunkin tanssilajin perusaskelia ja lähes kädestä pitäen ohjata uusia - ja vanhoja - oppilaita oikeaan suuntaan ja osuvaan rytmiin. Aina yhtä innostuneesti ja kannustavasti.

Martti Lång on osaava tanssija ja taitava viejä, mutta hänen opetusmetodeissa on toivomisen varaa. Hänellä on oma persoonallinen tapansa tanssia, kuten jokaisella osaavalla tanssijalla. Hän liikuttaa laiskasti - sananmukaisesti fuskaten - jalkojaan ja pyörittää naista kivoihin kiemuroihin. Naisena ja seuraajana Martin ohjauksessa on helppo ja kiva tanssia, mutta voisin kuvitella että viejänä olisin hukassa, kun epätoivoisesti yrittäisin hahmottaa minne suuntaan kukin askel on tarkoitus astua.

Opetellessani uutta tanssia tai uusia kuvioitan toivon, että opettaja on alkuun korostetun selkeä ja suurieleinen. Uuden kuvion sisäistettyäni voin tehdä tanssistani pienieleisempää ja halutessani koristella kuviota omilla muunnoksillani - "rentouttaa" tanssiani. Kaipasinkin maanantaina Pirjon selkeyttä ja rauhallisuutta.

Martti opetti kymmenistä (sadoista) fuskukuvioista kymmenkunta omaa suosikkiaan. Opin uutta mm. "lonkkapuskuista eli bumtsibumeista". Tutussa versiossa vastakkaiset lonkat kopautetaan kevyesti yhteen hidas,hidas,nopnop -askelluksella, jolloin lähdetään avo-otteesta tai yhdellä kädellä 'naisen oikea ja miehen vasen' -otteesta. Martti opetti uuden rytmirikkoisen version, joka lähtee usein ristiotteesta - naisen oik ja miehen oik käsi - jossa mies alkuun nostaa naisen oik käden kaulansa ympäri ja käsien irrotessa nainen vetää kätensä alas miehen vas käsivartta pitkin.

Itse lonkkaliike on sama, mutta askellus kolmella hitaalla ja loppuun nopnopit. Eli naisen oik lonkka/pylly koskettaa miehen vas lonkka/pyllyä naisen astuessa oik jalalla miehen kylkeä kohti (hidas), naisen vas jalka heilahtaa/astuu eteen (hidas), minkä jälkeen nainen astuu vas jalallaan takaisin vas sivulle (hidas) ja lopuksi nopnopit taakse alkaen oik jalalla. Tärkeää, että mies antaa merkin ja pysäyttää liikkeen toiselle hitaalle joko ottaen kevyesti kiinni naisen oik olkapäästä tai jos naisen käsi on miehen kaulalla, niin tarttuen naisen oik vyötäröön.

Onneksemme Martti suostui opettamaan moninaista ja meluisaa ryhmää, muutenhan olisimme jääneet ilman kivaa tanssi-iltaa! Sillä kivaa oli - kivoja kuvioita ja kivoja viejiä.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kuulla ja kuunnella



Sydämellä kuunteleva on työstänyt omaa elämäänsä,
haavoittuvuuttaan, asenteitaan ja olettamuksiaan.
On vilpitön pyrkimys ymmärtää sitä,
mistä toinen ihminen on tehty.
Aina on riski väärintulkintaan. 
Ja tarvitaankin suuruutta olla käymättä keskustelua 
vain oman tulkinnan kautta.
Sydämellä kuuntelemisesta kirjoitti Malmin seurakunnan kansainvälisen työn sihteeri Minna-Sisko Mäkinen kesäkuisessa Helsingin Kirkko ja Kaupunki -lehdessä (8.6.2017).

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Humppa yllätti

Helsingin Tanssikursseilla oli viime viikolla kävelyhumppaa. Joskus olen Ukin kanssa kävellyt lavalla humppamusiikin tahdissa. Ja kivaa on ollut vaikka humppaopissa en ole aiemmin ollutkaan. Eli kurssitonkin pärjää - uutta minulle tarkkapipolle.

Tanssiope Kimmo Luukkonen ohjeisti astumaan kävelyhumppaa kuin satavuotias "juoksisi" maratonia eli lönkötellen ja polvista joustaen - letkeästi, laiskasti ja rennosti. Musiikkia kuunnellen - eteenpäin kanta-askelilla ja taaksepäin päkiöiden kautta. Paino etupainotteisesti päkiöillä ja liikkeen suunta eteenpäin "kohti jäätelöautoa".

Nainen aloittaa astuen oik jalalla taakse, ja yleensä lasketaan neljään. Tarkoitus on kiertää vartaloa askelten tahdissa vastakiertoon eli kun nainen astuu oik jalalla taakse hänen oik ylävartalonsa kiertyy eteenpäin jne. Viejä voi laskea vas kätensä (jossa myös naisen käsi) alas lantion viereen ns. juna-asentoon, jolloin kädet voivat heilua edestakaisin tanssin tahdissa.

Viejä voi avata naisen neljännellä askeleella oik kyljelleen, minkä jälkeen nainen lähtee eteenpäin oikealla ulkojalalla. Asento hieman mieheen päin eli ei kokonaan auki, ja askeleet astutaan pienellä niiauksella kääntäen ylävartaloa ulkojalalla astuttaessa hieman miestä päin, ei voimakasta heijaamista. Mies voi ohjata naisen kyljeltä toiselle, jolloin nainen lähtee miehen puoleisella jalalla (yks,kaks,kol) ja palaa samoin kolmella askeleella. Viejä voi myös ohjata naisen kahden kylkiaskeleen jälkeen eteensä vartalokontaktiin ja heti takaisin sivulle tai pyöräyttää naisen takaisin tämän käden alitse. Esimerkiksi...

Kiva, helppo ja leikkisä tanssi, jossa ei tarkkoja sääntojä. Yllättäen tykkäsin tosi paljon. Eli lavalle leikittelemään!

Pelle Salossa


Lauantaisella toriretkellä Pikkupojat halusivat välttämättä mennä katsomaan Salon torin lavalla ilmaiseksi esiintyvää pelle Dodoa (Jari Siljamäki). Onneksi halusivat, sillä sanaton pelletaituri lumosi myös Mummin. Ympärillämme oli muitakin mummoja lastenlastensa kanssa, ja kaikki hohotimme yhdessä kun Dodon nenäliina katosi luudan varren päähän ja valkoinen kangaskani muuttui taikurinhatussa pilkulliseksi.

Yllättäen vanhempi Pikkupoika pääsi samanikäisen tytön kanssa Dodon avustajaksi lavalle. Ja kiherrystä riitti.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Seikkailu sumussa


Sumusireeni tahditti torstaista paluumatkaamme Tallinasta Helsinkiin sankan sumun ympäröidessä laivamme lähes koko matkan. Lähestyessämme kapealla väylällä Helsinkiä laiva jarrutti yllättäen täysillä, ja sumusta laivan eteen ilmestyi toinen laiva. Jännittävän läheltä mentiin...

Jännitimme tilannetta aitiopaikalta, sillä olimme yhdeksännen kannen etuosassa Tallinkin Star-laivan Comfort-luokassa. Comfort lunasti taas täydellisesti paikkansa, kuten maaliskuussakin (täällä). Ovella olleen kyltin mukaan comfort oli täyteen buukattu, mutta silti kokassa oli ihanan väljää ja rauhallista. Kaupan päälle sai hyvät kahvit ja päivän lehdet.

Myös Länsisataman uusi terminaali yllätti valoisuudellaan ja avaruudellaan. Ja ennen kaikkea se lyhensi kävelymatkaa merkittävästi laivaan siirryttäessä. Positiivisiin kokemuksiin kuului yllättäen myös ratikkamatka satamasta keskustaan. Aiemmin olen liikkunut Ukin kyydillä tai taksilla kaveriporukan kanssa, jolloin yhdessä on hermostuttu Länsisataman liikennesumppuun. Ysin ratikka sen sijaan oli vikkelä ja sujuva. Ja tilaa oli rutkasti...

Seikkailumatkailijan sattumuksia :):)

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Torstai Tallinnassa


Toisena Tallinna-päivänä satoi aamusta iltaan ja lämpötila laski keskiviikon hellelukemista kymmeneen asteeseen. Onneksi olin ottanut mukaan vaihtokengät, pitkän kevyttoppatakin ja rakkaan sadetakkini. Sopivissa varusteissa kävelimme Inan kanssa Karnaluxin jättimäisestä käsityömyymälästä (täällä) keskustaan. Ina tosin reteesti avonaisessa ohuessa kesätakissa ja märissä kengissä, mutta nauttien - tukka sateesta kihartuen. Parasystävä vierasti sadetta ja valitsi taksin.

Vajaa kahden kilometrin matkalla nautimme hiljaisista sivukaduista ja ihailimme sateessa hehkuvia, komeasti kukkivia hevoskastanjoita, jotka tuntuivat täyttävän koko kesäkuisen Tallinnan. Etenkin reitillemme osunut rehevä Politsei-puisto ihastutti.

Puolelta päivin nautimme pitkän lounaan satamassa sijaitsevassa uudehkossa italialaisessa ravintola Enzossa (täällä), jonne meidät johdatti Parasystävän pettämätön ravintolavaisto. Valoisa ja moderni paikka sekä ystävällinen ja nopea palvelu. Ja ruoka oli hyvää. Etenkin Parasystävän alkupalaksi tilaama hanhenmaksasta ja croisant-taikinasta rakennettu kaunis torni vei välittömästi herkkusuuystävämme kielen. Myös pääruokana tarjoillut kanaraviolit sienikastikkeessa olivat tuoreita ja maukkaita. Jälkiruoaksi maisteltu mutakakku olisi voinut olla mehevämpää...

Parasystävän hanhenmaksaherkku

Ennen laivan lähtöä ehdimme Inan kanssa käydä vielä Viru-hotellin toisessa kerroksessa kasvo- ja jalkahoidoissa. Kauneussalonki SiStylen (täällä) kosmetologit osasivat hommansa. Kasvohoitoni oli rentouttava, eikä liian helläkätistä hipelöintiä, kuten joskus aikaisemmin. Olimme molemmat Inan kanssa tyytyväisiä.

Eli hyvin perinteinen Tallinna-päivä, jota sade, hevoskastanjat ja hanhenmaksa piristivät. Tallinnan lukuisat kiehtovat kirkot jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.


torstai 8. kesäkuuta 2017

Ei senttiäkään


Lähes poikkeuksetta kokemukseni Tallinnan ravintoloista ovat olleet positiivisia - riippumatta onko ruokapaikka etukäteen valittu (täällä) tai yllättäen eteen putkahtanut (täällä). Harmiksemme ravintolavalintani pettivät pahasti jo perinteiseksi muodostuneella Tallinnan matkalla Siiman ja Inan kanssa.

Ajattelin että kokeilemme jotain uutta, emmekä pitäydy Venekadun hyviksi todetuissa ravintoloissa. Kesäkuun ensimmäisen lämpimän päivän kunniaksi valitsin blogeissa vilahdelleen, paikalliseen sesonkiruokaan keskittyneen Leib RestoAed -nimisen Uus-kadulla sijaitsevan ravintolan (täällä). Suunnitelmani kesälounaasta aurinkoisessa puutarhassa kariutui alkuiltapäivän kovaan tuuleen. Pyörivä tuuli häiritsi liikaa ulkona syömistä, mutta onneksi ravintolan sisätilakin oli valoisa ja viehättävä.

Odotukseni ravintolan ruoasta oli korkealla, mutta valitettavasti petyimme. Annokset olivat "ihan ok, very nice", mutta ei mitenkään mieleenpainuvia. Alkusalaatin tomaatit olivat makeita, mutta pääruoan lisukkeena tarjotut alkukesän vihannekset valjuja - porkkanan, punajuuren ja kevätsipulin makuja ei paljoa toisistaan erottanut. Paistettu maksa ja lampaanribsit tuli syötyä ilman kummempia kehuja.

Harmi, sillä Leib RestoAed oli miellyttävä, kutsuva ja sopivan pieni - kymmenisen pöytää sisällä ja samanverran ulkona vanhojen kivitalojen reunustamassa, rehevässä puutarhassa. Onneksi jälkkäri - Dried egg yolk with cherry cream and yogurt sorbet - yllätti jäisenä herkkuna, erikoisoluet maukkaudellaan ja tarjoilijatytöt ystävällisyydellään. Ehkä puutarhalounas pitää yrittää toteuttaa toiste ja antaa Leibille toinen mahdollisuus.

Kevyttä illallista varten olin valinnut modernia aasialaista ruokaa tarjoilevan Chedi-ravintolan (täällä). Ruokailimme ravintolassa arki-iltana pari tuntia - kahdeksasta kymmeneen - parin muun pöytäseurueen kanssa. Eli tyhjää oli. Siitä huolimatta tarjoilu oli käsittämättömän hidasta ja laiskaa, Tuntui kuin olisimme lähes tyhjässä ravintolassa muuttuneet näkymättömiksi. Liekö paikka tavoitellut itämaista viipyilevää tunnelmaa, kuten Parasystävä arveli. Mutta väsyneinä ja nälkäisinä olisimme kaivanneet paljon sutjakampaa toimintaa.

Ja taaskaan ruoka - paahdettu ankka Szechuanin pippurikastikeessa, sienidimsumit ja pehmeäkuoriset ravut - ei vakuuttanut. Ainoa herkku oli Inan alkupalaksi tilaamat wasabilla maustetut rapeat katkaravut. Parasystäväkin, jonka periaate on aina jättää juomarahaa - poika työskentelee tarjoilijana - , sanoi oma-aloitteisesti: "Nyt ei tytöt taideta jättää senttiäkään!"

Mutta Tallinnassa on hyviä ruokapaikkoja! Onhan? Kaupunkiin pitänee palata, jotta eilisen kokemuksen jälkeen saisin tälle uskolle vahvistusta.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Hikinen foksi-ilta

Maanantaina tuli hillitön halu lähteä Pirjon foksitreeneihin Malmille, vaikka olen vakaasti päättänyt että annan kropalle riittävän palautumisajan enkä säntää treeneihin kahtena perättäisenä iltana. Mutta kun on ollut tavallista pidempi tanssitauko ja tykkään sikana foksista... Ja tällä viikolla en pääse muina päivinä tanssiin... Eli muttakuneja riitti. Aamulla kroppa odotetusti reistaili vähän - onneksi vain vähän -, mutta jatkossa pitänee pysyä ruodussa.

Malmin työväentalo oli tupaten täynnä innokkaita tanssijoita ja lähes tasaparit eli jokainen sai tanssia sydämensä kyllyydestä. Pääosin alkeisjatkotason viejiä. Kohdalleni sattui vain pari herraa, joiden viennissä sain tunteen reippaasti etenevästä, rytmirikoilla leikittelevästä tanssista. Useimmat askelsivat säntillisesti Pirjon kulloinkin opettamia askelkuvioita. Ja sitähän perusoppia olemme tunneille tulleet hakemaan, ja tanssin huumaa voi kukin yrittää löytää tanssilavoilta. Mutta kun minun tanssikokemukseni rajoittuvat pääosin harjoitustilanteisiin - harvoilla tanssilavavierailuillani kokeneet viejät ovat kiertäneet kaukaa.

Opinko foksista uutta? Pirjo korosti entiseen tapaansa naisille tarkkaa viennin kuuntelua sekä miehille hitaissa askelissa selvää vastakiertoa (myötäliikettä?), jota nainen kropallaan rennosti seuraa. Ja että foksissakin voi leikitellä ohiaskelilla, käden ali pyörähdyksillä ja seesteisillä linjoilla. Muuten kuviot olivat minulle pääosin tuttuja tai ainakin helposti opittavia.

Lopussa Pirjo opetti viisiaskelfoksia: kolme hidasta ja kaksi nopeaa eli hidas,hidas,hidas,nopnop ja käännöksissä yksi hidas ja kaksi nopeaa eli hidas,nopnop,hidas,nopnop. Perusfoksista poiketen viisiaskelluksen nainen aloittaa astuen vas jalalla taakse. Piti todella keskittyä, ettei rytmitys karkannut tuttuun hidas,hidas,nopnop -rytmiin. Varsinkin tuttujen foksikappaleiden soidessa oli vaikea ylläpitää pitkään viisiaskel-rytmiä - keskittymisen karatessa huomasi yrittävänsä askeltaa perusfoksia.

Innostava ope ja mukavia tanssittajia. Iloinen, rento ja hyväksyvä meininki. Eli hauska ja hikinen kolmetuntinen. Onneksi menin - kaikesta huolimatta.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Valssi virkistää

Eilen tanssitreeneissä Helsingin Puotilassa - Kimmo Luukkonen opetti perusvalssia. Kimmo on hurmaava opettaja. Hänen herskyvä huumorinsa puree minuun "teitä on niin kiva opettaa, kun teillä on niin paljon opittavaa" ja opetuksen taso - alkeisjatkon ja jatkon välissä - sopii minulle, samoin Kimmon tapa opettaa. Ja Helsingin Tanssikurssien paritakuu toimii - Markun aktiivisuuden ansiosta.

Pariviikkoisen tanssitauon jälkeen oli yllättävän vaikea saada itsensä taas liikkeelle. Monenmoiset tekosyyt puskivat pintaan - pääosin psykologiset. Isoimpana mörkönä takaraivossa mörisee ääni, joka yrittää lannistaa muistuttamalla iästä, vanhenemisesta ja kömpelyydestä. Vaikka arkielämässä koen hyväksyneeni kropan vanhenemisen ja ihon rypistymisen, niin tanssielämässä sitä on ajoittain vaikea hyväksyä. Hävettää tunnustaa, ja toisaalta hävettää olla niin innostunut tanssista. "Vanha mummo", takaraivo muistuttaa.

Joka kerta tanssi kuitenkin vie mukaansa. Treeneissä puhkun ilosta ja hyvästä olosta, vaikka tullessa olisin ollut varautunut tai allapäin. Musiikin rytmissä liikkuminen, aiemmin opitun hiominen ja uusien kuvioiden harjoitteleminen. Ja naisellisuuden pilkahdukset - naisellisuus joka arkielämässäni usein piiloutuu työ- ja äitiroolien - tehokkuuden ja touhuamisen - alle.

Ja sitten itse valssista. Keinuva banaanitanssi, kuten Kimmo kuvaili. Pyritään etenevään tanssiin, jolloin nainen astuu sekä ykkösellä että kakkosella reippaasti taakse tai takaviistoon ja kolmosella viereen. Kimmo suosittaa tanssimaan vartalokontaktissa, vaikka "Åke komensi säilyttämään siveellisen hajuraon". Pylly ja pakarat jäntevänä vartalon linjassa eikä törröllä taaksepäin.

Valssin oikea käännös tehdään näyttävämmin vartalon heilahduksin kuin vasen käännös. Vasemmassa käännöksessä kannattaa Kimmon mukaan suosia lukkoaskelta. Siinä nainen astuu vas käännöksen alun (yks,kaks,kol) jälkeen normaalisti vas jalalla miestä kohti kääntäen (yks), sitten oik jalalla sivulle (kaks) ja lopuksi vas jalka vedetään lukkoon oik jalan eteen tämän lähelle ja varpaat samaan suuntaan. Seur askel astutaan normaalisti oik jalalla taakse. Lukkoaskel helpottaa vas käännöstä, ja sen opittuaan harva kuulemma siitä enää luopuu.

Kiva ja hikinen treeni kylmästä kesäkuun sunnuntaista huolimatta. Treenin jälkeen ilmaiset parituntiset levytanssit, joihin toistaiseksi en ole rohjennut jäädä. Josko lähiaikoina...

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Salon suosikki


Kesäkuun toka, mutta jäätävä pohjoistuuli ja lämpömittarissa seitsemän astetta. Radiossa kerrottiin, että vain pari kertaa vuosisadassa kesäkuun alussa on näin kylmää - yleensä tällainen sää on huhtikuun alussa. Kali, kali, kuten pojan vaatetuksestakin näkyy. Minäkin kaivoin käsineet ja talvimyssyn esiin.

Toivotaan, että ilo ja onni lämmittää kesäisiin juhlahepeniin pukeutuneita ammattiin tai ylioppilaaksi valmistuneita nuoria tänään ja huomenna.

tiistai 30. toukokuuta 2017

Sateen jälkeen


Elän kevään puutarhassa - pääasiassa pienemmässä ja hallittavassa kaupunkikodin puutarhassa. Mökin piha on tänä keväänä ollut Ukin temmellyskenttä - puutarhasuunnittelijoita, työmiehiä ja traktoreita.

Itähelsinkiläisen paritalomme vehreässä pihassa minua viehättää parvekeseinustan köynnöshortensiat, joihin pitkän odotuksen jälkeen on ilmestynyt useita nuppuja, pation reunassa viihtyvät villiintyneet rodot, joiden lilanvärisiä kukkia saan kesäkuun alussa hetken ihailla, villiintyneen takakulman valtava tuoksujasmiini, jonka perimme tontin entiseltä omistajalta - alkujaan lienee 1950-luvulta - ja oven vierustan iso ruokapöytä, jossa suurperheemme kokoontuu pari kertaa kesässä. Listaa voisin jatkaa, sillä eläkepäivinä olen alkanut kunnostaa puutarhaa ja täyttää pihaa omilla pikku aivoituksillani...

Rakastan tulppaaneja. Muistaisinpa sen myös syksyllä, kun sipulit tulisi piilottaa maahan. Loppukesästä olen usein jo väsynyt puutarhan hoitoon tai on ulkomaanmatkaa tai... Tekosyitä riittää. Tulppaanit harvoin kukkivat samasta sipulista uudelleen. Ei ainakaan minun pihallani. Mutta onneksi näin käy välillä, ja saan syyslaiskuudestani huolimatta myös tänä vuonna ihailla rakastamiani kukkia.

Puutarhassani komeilee kymmenkunta hohtavanoranssia tulppaania, jotka eilisaamun sateen jälkeen pistivät parastaan.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

perjantai 26. toukokuuta 2017

Turku tänään


Käytiin Ukin ja pikkupoikien kanssa tutussa Turussa. Lyhyellä visiitillä ihailtiin Kauppatorin upeaa kukkaloistoa, joka päihitti jopa Salon ihanan torin runsaudellaan ja monipuolisuudellaan. Pakko oli ostaa valkoisia riippupelargoneja mökin aurinkoiselle patiolle ja valkoisia (!) annansilmiä kaupunkikodin varjoisan sisääntulon eteen. Ja yksi tummalehtinen koristeapila - kokeeksi ja iloksi.

Seuraavaksi herkuteltiin Dennisin pitsoilla, kuten monesti aiemminkin. Buffalomozzarellaa, rukolaa ja kirsikkatomaatteja sisältävä Chiara-pitsa ei tänään ollut parhaimmillaan - pohja ihanan rapea, mutta  buffaloa niukalti ja täyte muutenkin muistikuvaani mauttomampi. Tuttu mukava miestarjoilija antoi pojille ekstraherkuksi meloninpaloja, joita pojat olisivat hotkineet enemmänkin.

Iltapäivällä ajeltiin ilmaisella förillä eli kaupunkilautalla toispuoljokkee ja takaisin. Perinteikäs föri on toiminut samalla paikalla vuodesta 1904 lähtien. Lopuksi Pikkupojat saivat riehua Aura-joen kyljessä olevassa Barkerinpuiston leikkipuistossa ja herkutella Ingmanin "sinkku"-jättistuuteilla - sinkku tarkoittaa pikkupoikien kielellä sinipaperista eli vaniljatuuttia.

Turku pisti parastaan ja aurinko paistoi ja lämmitti. Mummi, Ukki ja Pikkupojat nauttivat.

torstai 25. toukokuuta 2017

Tyttöni mun II


Synnyit kirsikkapuiden kukkiessa Kätilöopistolla 25. toukokuuta 1983 (täällä). Kotona sinua äidin ja isän lisäksi odotti vajaa kaksivuotias innokas isosisko. Olimme nuori ja liikkuvainen perhe, ja isäsi kesäloman alettua juhannuksena pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja lähdimme parin viikon kesäretkelle Parasystävän silloiselle kesämökille Mäntyharjun Mynttilään. 

Muistan lämpimän ja aurinkoisen kesän Savossa, jolloin killittelit pikkuhousuissa hyttysverkon suojissa tissimaidon voimalla. Äiti ja isä olivat paljon varmempia ja rennompia vanhempia kuin isosiskosi alkukuukausina. Olit pienen joukon saumaton jatko - rakastettu sisko ja pärjäävä reissaaja - kuten edelleen.

Töyhtötukastani on kasvanut rohkea maailmanmatkaaja, utelias elämäntutkija ja 
luotettava kuuntelija. Kiitos kun synnyit tyttärekseni - ilokseni!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Muorilta peritty


Lämpö ja aurinko kutsuvat puutarhahommiin. Kukkapenkkien perkaaminen ja kunnostaminen sekä perennojen siirtäminen"paremmille" paikoille ja uusien lajien istuttaminen vanhojen seuraksi kasvaa keväällä intohimoksi. Ja kaupunkikodin puutarhapläntti on juuri sopivan kokoinen - ei liian pieni eikä liian iso. Puutarhasta ei malttaisi olla hetkeäkään poissa - tanssikin tahtoo jäädä kakkoseksi.

Intohimo puutarhassa hommailuun periytyy Äitimuorilta ja tuntuu periytyvän edelleen Esikoiselle, joka Vävyn mukaan möyrii jokaisen vapaan minuutin uuden mökin ympäristöä kunnostaen ja koristaen.

Ihanat vaaleanpunaiset isokukkaiset valkovuokot ovat konkreettinen perintö minulle Äitimuorin Kulosaaren kodin puutarhasta, josta hän ikääntyessään joutui viitisen vuotta sitten luopumaan.

Vuokot jatkavat upeaa kukintaansa kaupunkikotimme puutarhassa. Syksyllä aion siirtää pari kukkaa myös isäni haudalle Leposaareen...

maanantai 22. toukokuuta 2017

Vihreä - arjen lumooja

Viehko käenkaali

Suomen keväistä luontoa on vaikea pistää paremmaksi. Olin viime viikolla Etelä-Ranskassa, jossa luonto elää jo värikylläistä kesää lumoten kauneudellaan (täällä). Mutta kyllä Suomen kevääseen heräävä luontokin lumoaa. Ehkä arkisemmin ja vaatimattomammin, mutta lumovoimaltaan se yltää samaan.

Rakastan Suomen kevään vihreää vehreyttä. Lukuisat vihreän eri sävyt ja nuppuisten lehtien muuttuvat muodot ilahduttavat ja kiehtovat keväästä toiseen.

Kiehtova ja salaperäinen saniainen sekä nuppujaan piilotteleva kielo

Tummanvihreä ja voimaskasvuinen nokkonen sekä terhakka korte

lauantai 20. toukokuuta 2017

Ranskan tuomisia


Viimeksi Siskon luona vieraillessa pakkasin matkalaukkuun pääosin kesävaatteita. Silloin sattui koleat ilmat, ja palelin. Nyt päätin ottaa mukaan Suomessa käyttämiäni kevätvaatteita sekä villa- ja toppajuttuja. Tällä kertaa lomapäiväni olivat Etelä-Ranskankin mittapuun mukaan tavallista lämpimämpiä eli joka päivä oli yli 25 astetta. Ja taas oli matkassa väärät vaatteet.

Sainpahan hyvän tekosyyn ostaa pari ihanaa uutta kesävaatetta. Heti ekana aamuna ostin Cannesin kauppakujalta näköiseni vaalean ja ohuen pellavajakun. Kallis, joten hinta jääköön salaisuudeksi, mutta ihanaakin ihanampi. Sisko hehkutti, että selkäpuolen rypytys tuo kivaa täyteläisyyttä luihulle (= rinnattomalle) ylävartalolleni. Puin jakun heti päälle, ja se sai kehuja Siskon leidiseurueelta (täällä).

Fayencen markkinaretkellä (täällä) ostin sivukadun pikkuruisesta kenkäkaupasta paksupohjaiset, tosi pehmeät ja taipuisat nahkasandaalit, joissa oli sopivasti kiiltävää pintaa - lakeria - ja "timantteja". Alessa maksoivat vain 50 euroa! Ovat tosi mukavat ja tukevat jalassa - ovathan tarkoitettu kylän naisille mukulakivikävelyyn, kuten Sisko totesi.

Markkinoilta oli "pakko" ostaa lämpimän veden helmistä punottu, pitkä monivärinen helminauha. Koska sen värit sopivat täydellisesti kesäasujeni värimaailmaan, ja se maksoikin "vain" 35 euroa. Puhelias, mukava (ja kaunis) naismyyjä kehui Siskolle Cotignacin kylän viikkomarkkinoita lähialueen parhaiksi ja kylää muutenkin vierailun arvoiseksi. Sinne seuraavalla reissulla!

Ostaminen on kivaa - häpeä tunnustaa...


perjantai 19. toukokuuta 2017

Ruusulinna

Aamupalaterassin oranssi komistus

Siskon ja Miehensä Ranskan kodin ruusutarhaa ei voi kuin ihailla vuodesta toiseen (täällä). Kolme keväistä ja helteistä - hyvä tsäkä, sillä lähtöaamuna satoi - päivää kului vauhdilla, eikä mummi tällä reissulla paljoa malttanut ruusutarhassa pysähtyä. Toki sen verran, että tuli todettua kaiken olevan paikallaan ja ojennuksessa - eikä ruusulinnan lumovoima ole kadonnut.

Ruusuiset ajatukset ja tunnelmat toin mukanani kevättä lupailevaan Suomeen. Ja aurinkoisen mielen. Eli loma teki tehtävänsä..

Sivuportin kukkimista aloitteleva köynnöshortensia

Takapihan poimimista odottelevat makeat kirsikat

Suomen kesästä muistuttavat hentovartiset kissankellot

Makuuhuoneen ikkunan edustan monikerroksiset ruusut