tiistai 10. tammikuuta 2017

Äänetöntä ja liukasta


Mökkielämä jatkuu hämyssä ja hiljaisuudessa. Mitä nyt tuuli hieman humisee lähimetsän korkeimmissa latvuksissa. Mökkitie on älyttömän liukas, joten hipsutelen varovasti Murun perässä liukuesteet kengänpohjissa.

Lumijäljistä päätellen jänis oli yöllä käynyt nuuhkimassa pihan hopeapajua. Tiaiset käyvät ahkerasti syömässä talipalloja ja Ukin ripustamia talipötkylöitä. Ovat myös löytäneet uuden lintulaudan, jolle siementen lisäksi laitoin halkaistuja maapähkinöitä huokutellakseni punatulkkuja - lintukirjan ohjeen mukaan. Vaan eipä rakastamiani punavatsoja ole näkynyt.

Punatulkkuja odotellessa...

2 kommenttia:

  1. Siellä landella näyttää olevan tosi hiljaista.
    Täällä elämän keskuksessa ... heh hee .. lumi sulaa vauhdilla ja on enempi paljasta ruskeaa, vihreää ja mustaa maata ja nurmea kuin valkoista (siis likasen väristä) lunta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaisuus antaa ajatuksille kummasti tilaa - ja tekee välillä tosi hyvää..

      Poista