sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Rupsahtanut ruusu


Rupsahtanut ja ryppyinen harvatukka, jolla selluliitit hölskyy ja maksaläiskät kiiltää, allit roikkuu ja polvet reistaa, heltta heiluu ja niska naksuu. Mieltä ylentäviä ja oman navan ympärillä pyöriviä aatoksia, jotka välillä lamaavat tanssi-intoani.

Onneksi ulkonäköä soimaavat ruoskinnat ovat yleensä rauhoittuneet parissa päivässä. Ja allit sun muut pääosin unohtuneet, kun olen saanut raahattua itseni tanssitreeneihin, jolloin olen taas todennut miten meitä tanssi-intoisia on moneen lähtöön - eläkeikäisiä ja akneposkia, nutturatätejä ja lettipäitä, riippuvatsoja ja sixpäkkejä. Puhumattakaan persoonien ja luonteiden sekamelskasta.

Eiköhän tuohon sekametelisoppaan yksi ryppyinen harvatukkakin mahdu. Hymyä huuleen ja huumoria kehiin - se puree ainakin minuun. Toki taitava vienti on isoiso plussa. (Jos rehellisiä ollaan, niin hymyllä ja huumorilla pärjää tanssitreeneissä, mutta lavoilla miesten - iästä riippumatta - toive taitaa olla tanssitaitoinen nuori ja vetreä vietävä.)

Ehkä tämä mummi sai saarnallaan ympäripuhuttua itsensä tammikuun treeneihin nauttimaan Pirjon ja Maijan opeista...

2 kommenttia:

  1. Heh heh ... kenestäköhän kerrot rupsahteena ruusuna. Et sinä ollut lainkaan sellainen, jota kuvailet, et ainakaan viime kesänä....
    Ei ne miehet ole julkisilla lavoilla yhtään paremman oloisia, päinvastoin, ainakin meidän ikäluokan miehet. Että ei tartte olla yhtään huolissaan. Etenkin kun osaa tanssia, ja sitähän sinä jo osaat. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Orvokki, tötä juuri kerjäsin ja kaipasin - pikkukehuja... :):) Josko tansseissa tavataan...

      Poista