sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Willamo valloitti


Luminen ja kolea vappuaatto oli oiva hetki koluta Salon kirpputoreja ja ihastua Heikki Willamon mustavalkoisiin luontokuviin Salon taidemuseossa (täällä). Olin yksin matkassa - Ukki, Juniori ja koirat jäivät mökille - ja nautin kun kukaan ei odottanut eikä hoputtanut.

Heikki Willamo oli 1960-luvulla luokkakaverini Kulosaaren yhteiskoulussa. Muistan Hekan tummana ja rauhallisena teinipoikana, joka jo tuolloin oli karismaattinen omantienkulkija, ja luokanvalvojamme äidinkielenopettaja Leea Timosen - ihana höslä ja oppilaidensa parasta toivova - suosikkioppilaita.

Viidenkymmenen vuoden takainen luokkakaveruus oli yksi syy, miksi halusin nähdä Willamon valokuvat. Ja tiesinhän toki hänen ansionsa luonnon ja eläinten "luottokuvaajana". Onneksi menin. Mustavalkoiset kuvat olivat upeita, voimakkaita ja puhuttelevia. Karhuja, hirviä ja käärmeitä - metsää, kalliota ja jäätikköä - Suomusjärveltä, Kuhmosta ja Koilis-Norjan Varangista (jonne muuten tuli halu matkustaa). Näyttelyyn sisältyvä Perttu Saksan Willamon eläinvideoista kokoama lyhytelokuva Eläimen kuva (2017) naulitsi paikoilleen rauhoittavilla, ilmeikkäillä ja meditatiivisilla kuvillaan. Ja muistutti läsnäolon tärkeydestä ja voimasta.

Mystistä ja makeeta - kaupunkilaistytönkin mieleen.

Vappu mökillä


Lunta sataa. Laitettiin linnuille uudet talipallot.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Omenista rypäleisiin


Olen hulluna omeniin - edelleen. Rakastan etenkin paria italialaista, makeaa ja kiinteää, pinnalta hieman punertavaa Golden Delicious -lajikketta. Vuosikymmeniä söin vähintään 3-6 omenaa päivässä - nuorempana kuorineen ja kokonaisena, myöhemmin kuorittuna ja lohkoina. Osa vuosientakaisista ystävistäni kysyy edelleen tavatessamme: "Missä omena?"

Mutta. Viitisen vuotta sitten aloin allergisoitua rakastamilleni omenille. Eikä rakkaus auttanut, vaan minun piti luopua omenista tai muutoin suun limakalvot, huulien ympäristö ja silmäluomet kutisivat ja punoittivat hillittömästi. Ja kortisonia kului. Joitakin vuosia aiemmin sama oli tapahtunut ihanien verigreippien, appelsiinien ja tuoreen ananaksen kanssa. Verigreippien syönnissä minusta oli ehtinyt kehittyä mestari: Osasin irrottaa greipin siivut sitkeistä sisäkalvoista (kuorista puhumattakaan) sukkelasti ja siististi - kuin apina (jos apina syö greippejä).

Rakastan hedelmiä, mutta herkkuvalikoimani kutistuu vuosi vuodelta, vaikka Suomeen tuodaan yhä eksoottisempia hedelmiä. Nykyään herkuttelen viinirypäleillä, joiden tunnistamisessa olen ekspertti. Kelpuutan vain makeat, pehmeäkuoriset mutta napakat "rapsahtavat" lajikkeet.

Suomessa rypäleet ovat vain niiiin kalliita. Ja himosyöjää arveluttaa säilyvyyden vaatimat lisäainemäärät...

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Hidasta valssia

Eilen oli Käpylässä hitaan valssin alkeisjatko/jatkoryhmä. Samana iltana olisi valssia ollut tarjolla myös Myyrmäessä. Harkinnan jälkeen valitsin Käpylän, jossa yleensä on enemmän tanssijoita kuin Myyriksessä, jonne puolestaan vetää Jyrkin tekniikkapainotteinen pienryhmäopetus.

Maijan treeneissä oli odotusten mukaisesti tupa täynnä ja - odotukset ylittäen - tasaparit. Luksusta. Sain tanssia hidasta valssia joka tanssin ja koko kolmetuntisen. Parasta ikinä!

Alkuun Maija selvensi valssin nimikkeistöä. Pääosin tanssikursseilla opetetaan englantilaista hidasta valssia. Jos harjoitellaan amerikkalaista valssia, siitä mainitaan erikseen. Amerikkalaisen valssin perusaskel on siksak-kuvio. Lavoilla viejät tanssittavat usein saman valssin aikana kuvioita sekä englantilaisesta että amerikkalisesta hitaasta valssista eli ns. lavavalssia.

Valmistautuessaan amerikkalaisen valssin siksak-askeleeseen mies kääntää parin asennon vinosti tanssisuuntaan, jolloin naisella on yleensä vas kylki 30-45 astetta menosuuntaan. Nainen astuu vas jalalla oik takaviistoon (yks), oik jalka tämän viereen (kaks) ja vaihtaen painon oik jalan vieressä olevalle vas jalalle ja kääntyen päkiöillä (kol) seur siksak-askeleeseen, joka lähtee oik jalalla vas takaviistoon (yks), vas jalka viereen (kaks) ja oik jalka vierassä astuen (kol) ja kääntäen asennon seur vinoa peruutusaskelta varten. Siksak-askellus loppuu miehen kääntäessä naisen eteensä perusasentoon. Osaavat viejät rikkoivat siksak-askellusta mm. stopareilla ja kopettavat siksakin esim. pumpulikäännökseen.

Käpylässä pääosa meistä oppilaista oli keskitasoa, kuten minäkin - joukossa pari jatkotason viejää. Mutta nautin joka sekunnista. Tunsin koko illan tanssivani miesten viennissä höyhenen kevyesti ja liiteleväni tanssiparketilla perhosen lailla. Osasin nauttia lähes joka viejän menosta.

Kiva treeni-ilta. Olen oppinut tanssimaan...

Pesän kohtalo


Parina viime vuonna joutsenpari on pesinyt itähelsinkiläisen kanavan varrella aivan kävelyreitin vieressä (täällä ja täällä). Tänäkin vuonna joutsenet kokeilivat joutsen-Penan kasaamaa kaislakotia (täällä), mutta hylkäsivät sen nopeasti.

Viisaat joutsenet päätyivät lopulta rakentamaan pesänsä syrjemmälle meren puolelle, kauemmas ihmisvilinästä. Harmiksi ohikulkijoille, mutta onneksi joutsenille - enempi rauhaa ja yksityisyyttä.

Ohikulkijoiden ilona kanavassa sukeltelee edelleen viisi ylvästä isokoskeloa, pari rauhallista haahkaa ja terhakka nokikanapari sekä useampi keltanokkainen meriharakka - sinisorsien ja valkoposkihanhien lisäksi, tietenkin. Huhtikuun alkupuolella kymmenet kirkuvat lokkit ja tiirat ilahduttivat kanavakävelijää, mutta jäiden sulattua ne ovat ilmeisesti siirtyneet merenkulkijoiden iloksi - ja riesaksi.

Ja onhan reitin varrella vielä tuttu mustaharmaa (lähes kesy) varis, joka vuodesta toiseen tepastelee samassa kanavan mutkassa.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Mökki aikojen alussa


Ostimme Suomusjärven mökin vuonna 1984 silloisen nelihenkisen perheemme lomakodiksi. Alunperin huoneen ja keittiön käsittävää mummonmökkiä alettiin perheen kasvaessa laajentaa. Kesän 1987 kertarysäyksen jälkeen laajentamista on jatkettu pienemmin (?) hankkein lähes joka kesä - remonttireiskan unelmaa kohti. Viime kesänä valmistui tosiunelma (täällä ja täällä).

Ja sillä tiellä ollaan vieläkin - remonttireiska juttelee juuri puhelimessa paikallisten rakennusmiesten kanssa tulevan toukokuun hankkeista.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Cucaracha

Cucaracha edustaa minulle rumban ydintä - lyhyen rumbakokemukseni perusteella. Sulava ja pehmeä, mutta samalla sähäkän rytmikäs lantion pyöritysliike, joka heijastuu, säteilee ja tuntuu koko kehossa - liikuttaen vaivihkaa koko kroppaa ja saaden musiikin resonoimaan joka solussa. Ja kaiken kukkuraksi yhdessä toisen ihmisen kanssa.

Netistä löytyy useita fb-klippejä, joista cucarachan teknisiä yksityiskohtia voi peilin edessä harjoitella. Cucaracha tarkoittaa suomeksi torakkaa, ja liikkeen tulisi muistuttaa jalan naulitsemista lattiaan - liikettä, jolla torkkuva torakka murskataan päkiän alle. Helppohan se on sanoa...

Jos nainen lähtee liikkeelle vas jalalla, niin paino on ensin oik tukijalalla, oik lantio edessä ja vas jalka ilmavasti oik jalan vieressä. Tämän jälkeen vas jalalla astutaan askeleen mitan vasemmalle painon siirtyessä myös vasemmalle, ja oik jalan pysyessä kuitenkin kevyesti entisellä paikallaan - kotipesässä kuten Jyrki sanoo. Lopuksi liike/paino palaa oik tukijalan päälle ja vas jalka vedetään takaisin oik viereen, ja paino siirretään vas jalan päälle vas lantion pyörähtäessä eteen. Sama toistetaan oik puolelle oik jalalla vas jalan toimiessa tukijalkana kotipesässä. Ja lantio kiertää kahdeksikon muotoista rataa.

Eilen Jyrki yritti opettaa cucarachaa Myyrmäen alkeisjatkoryhmäläisille. Olikohan kukaan muu kuin minä välillä huuli pyöreenä? Onneksi porukassa oli nuori nainen, joka hallitsi useimmat rumban kiemurat ja tanssi lumoavan kauniisti ja sulavasti. Kun väsähdin harjoittelemaan lantion pyöritystä, saatoin ihaillen (ja vähän kadehtienkin) katsella tämän tanssitaiturin liikehdintää.

Kahvia isosti


Sovittiin Siskon kanssa tapaaminen tutussa Kluuvin Robert's coffeessa. Vaan eipä Robertia enää löytynytkään - paikalla oli ruotsalaisen Espresso House -ketjun kuppila (täällä). Tummasävyinen, tilava kahvila, jossa huomio kiinnittyi isoihin, upottaviin nojatuoliryhmiin. Nojatuolit ja pikkusohvat taitavat olla ketjun tavaramerkki, sillä niitä löytyy myös Itiksen kuppilasta, jossa olen ehtinyt pistäytyä jo useamman kerran.

Jaksaa vanhaa hämmästyttää, kun nykykahviloissa kahvi tarjotaan hehtaarimukeista. Nytkin vaihtoehtoina olivat normaali ja pieni kuppi, joista pienikin oli entisaikojen ison kupin kokoinen eli 2-3 desiä. Kluuvin tarjoiluvalikoima oli aika tavanomainen, mutta Itiksessä olen ihaillut vitriineiden modernia tarjontaa - tuorepuuroa, jogurttiseoksia, erimakuisia mutakakkuja ja muffineita sekä monenmoisia täytettyjä bageleita ymym. Ja mielenkiintoisen näköisiä - toistaiseksi maistamatta - pieniä herkkupaloja pieneen makeanhimoon.

Ilmaisia iltapäivälehtiä jäin kaipaamaan. Eivät taida kuulua kuppilan kohderyhmän tapoihin - läppäreiltä luetaan, mitä luetaan, ja halutessa niiltä löytyy iltapäivälehdet. Maanantaina Siskon ja minun jutut tosin korvasivat parhaimmatkin iltapäivälehtien juorut...

Viihtyisä paikka, hyvä kahvi ja paras seura - toukokuista Ranskan matkaa odotellessa.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Mökkimimmi

Opiskelijatyttö kesällä 1987 remonttireiskan käsivarsilla.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Hidasta foksia

Suomen Tanssistudioiden nettisivuilla kerrotaan selkeästi ja ymmärrettävästi lavatansseista, mm. kunkin tanssin erityispiirteistä ja historiasta - ja nimikkeiden kirjavuudesta (täällä). Sivuston mukaan slowfoxia eli foxtrotia tanssittiin pitkään vain kilpatanssipuolella, mutta suomalaiset tanssinopettajat ovat viime vuosina alkaneet opettaa perusfoksin lisänä hidasta lavafoksia, joka on opettajien kehittämä helpotettu muunnos slowfox-kilpatanssista.

Hitaan foksin perusaskeleen rytmi on osin ohiaskelin astuttava hidas, nopea, nopea, hidas, nopea, nopea - perusfoksin rytmin ollessa hidas, hidas, nop, nop (täällä). Esimerkkejä hitaaseen lavafoksiin sopivista kappaleista ovat Laila Kinnusen Pieni kukkanen, Jorma Kääriäisen Kuolleet lehdet ja Aki Sirkesalon Kissanainen.

Foksin, lavafoksin ja hitaan foksin nimitykset ja sisällöt ovat olleet minulle vaikeasti hahmoteltavia, kuten aikaisemmista postauksista ilmenee (täällä ja täällä). Luettuani Tanssistudioiden nettisivuja uskoin asian hieman avautuneen minulle.

Mutta, mutta ja mutta... Olin eilen Helsingin tanssikurssien hitaan foksin treeneissä Puotilan työväentalolla. Myöhästyin viisi minuuttia alkuesittelystä, joten ehkä missasin jotain oleellista. Saliin astuessani pyrähdin keskelle Kimmo Luukkosen ohjaamia askelharjoituksia ja viejien otteista oli kaukana seesteinen hidas, nopea, nopea -askelrytmi. Osa askelsi pelkkää hidasta askelta menosuuntaan, osa pyöritti lyhyillä askelilla perusfoksia ja osa tykitti monimutkaisia, lähinnä tangoon ja valssiin viittaavia kuvioita. Jälkimmäisten viejien matkassa oli nautinnollisinta tanssia. Ehkä se oli juuri rytmirikkoista hidasta lavafoksia - ainakin se tuntui mukavimmalta. Kunhan unohdin "open määräämät askeleet" ja rauhoituin vientiin.

Kimmo Luukkonen oli eilen parhaimmillaan - selkeä, innostava ja huumorintajuinen. Hän selitti monimutkaiset kuviot ymmärrettävästi ja pilkkoi ne omaksuttavan kokoisiksi osiksi. Hän heitti vitsiä itsestään ja tanssiparistaan Idasta - sopivassa määrin ja sopivalla otteella. Olen aika tosikko enkä helposti lähde mukaan vitsinheittoon, mutta Kimmon eilinen huumori puri minuun. Ida otti kivasti oman tilansa ja paikkansa niin vitsin kohteena kuin apuopettajana.

Tanssin lomassa Ida kävi pari kertaa koputtamassa hartioitani alas ja painamassa peppuani sisään. Eli hartiat rentoina ja peppu tiukkana vartalon alla ylävartalon jatkeena. Kimmo muistutti miehiä pitämään hitaassa foksissa oik käden ilmavasti naisen kyljessä - toisin kuin tangossa - ja antamaan naisen liikkeille riittävästi tilaa. Vaikka ollaankin vartalokontaktissa.

Mutta missä oli foksin baunssi? Se puuttui jokaisen viejän askelluksesta. Ehkä olen taas ymmärtänyt jotain väärin... Lisäkurssit ovat tarpeen :):)

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Vielä kerran


Vielä puolenpäivän aikaan maa oli valkoinen Itä-Helsingissä.
Ja ensi viikolla on Vappu...

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ja edelleen tangoa

Maijan tango-opissa torstain alkeisjatko/jatko-ryhmässä Käpylässä. Paljon porukkaa, ja silti miehiä ylimäärin koko kolmetuntisen kurssiajan. Tuntuu, että keski-ikäisten ja tätä vanhempien miesten kurssi-innostus on lisääntynyt. Vielä neljä vuotta sitten naisia oli kursseilla lähes järjestäin kaksi kertaa enemmän kuin miehiä, mutta nykyään naiset saavat entistä useimmin nauttia tasapari-tilanteesta tai miesekstrasta. Sopii meille mummoille! Tosin tansseissa tarjonta lienee edelleen olevan naisvoittoinen, ja hyvistä viejistä tapellaan...

Flunssaisen Maijan apuna oli äärestsulava tanssin taitopari - Timo Klemola ja Petra Helminen. Timo jaksoi rauhallisesti ja kärsivällisesti opastaa miehiä viennin saloihin kehottaen heitä olemaan otteissaan selkeitä ja määrätietoisia. Hän myös muistutti miehen oik käden tango-asennosta: kämmen alempana kuin kyynerpää, naisen selässä ohjaavan kämmenen sormet alaviistoon. Naisille Timolla oli vain yksi ohje: "Asetu rauhassa syliin." Tämä on lähes ainoa asia, millä nainen voi helpottaa miehen vientiä. Ja seuraa aina viiveellä!

Eilen olin valmis omaksumaan vasemman käännöksen ohiaskeleilla: Nainen oik jalka taakse kääntäen 90 astetta (hidas), vas jalka kääntyen menosuuntaan ohiaskeleena (hidas), oik ja vas jalka edelleen ohiaskeleina (nopea, nopea), oik jalka samoin suoraan menosuuntaan ohiaskeleena (hidas), vas jalka kääntäen 90 astetta naisen vasemmalle (hidas) ja lopuksi naisen kääntyy takaisin selkä menosuuntaan miehen eteen/sivulle astuen kaksi nopeaa ohiaskelta taaksepäin (nopea, nopea).

Edelleen opin joka kerta lisää, vaikka alkeisjatkotasolla jatkankin. Yksi tuttu miesviejä kaipasi taitavampia seuraajia. Missä lie vika, sillä minusta ainakin viejät olivat useimmat osaavia tai vähintään innokkaasti uutta opettelevia. Ja pääosa seuraajistakin näytti osaavilta...

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Rumba walks - eka

Pitkästä aikaa olin treenaamassa rumbaa Jyrki Keisalan selkeässä opissa Myyrmäessä. Oppilaita oli 22 ja tasaparit, joten mahduimme mukavasti Latinos-studion pitkulaiseen peilisaliin. Ja saimme lähes yksityisopetusta. Mukava ja opettava kolmetuntinen.

Tanssilajien käytännöt ja nimitykset ovat ulkopuoliselle hämäävän kiemuraisia. Jyrkin mukaan Suomessa tanssilavoilla tanssitaan pääosin suomi-rumbaa eli rumba-boleroa (tai vaihtoehtoisesti neliörumbaa). Rumba-bolerossa askellus lähtee rytmin ykköseltä eli yhden tahdin aikaisemmin kuin muualla maailmassa tanssittavassa kansainvälisessä rumbassa, vaikka itse askeleet ovat samat. En ihan vielä ymmärtänyt, mutta ehkä pikkuhiljaa tämäkin aukeaa.

Jyrki opetti eilen rumba-boleroa ja korosti jalkaterien uloskiertoa, polvien suoristamista askelten lopussa sekä väljää, ilmavaa ja jäntevää otetta. Selvä hajurako parin kanssa, ei sylikontaktia muuta kuin poikkeuskuvioissa, esim. pistossa. Joskin pistonkin voi tanssia myös etäällä, jolloin nainen astuu askeleensa ristiin miehen editse tätä kiertäen.

Toisin kuin vakiotansseissa rumbassa tanssipari seisoo suoraan toisiaan kohti. Ja ymmärtääkseni tanssiessa pari pyrkii katsomaan silmiin, eikä ohi kuten esim. tangossa. Naisen kääntyessä miehen sivulle kylkikontaktiin pari säilyttää tällöinkin ilmaraon. Tähän asentoon Jyrki antoi toimivan vinkin naisen vapaalle kädelle: käden voi asettaa lepäämään suoliluun harjan päälle sormet suorina alaviistoon (eikä kättä tarvitse ojennella muiden tanssijoiden tielle).

Avauksessa katse ja vartalo on molemmissa nopeissa askelissa kääntyneenä avauksen suuntaan, ja vartalo käännetään sähäkästi takaisin paria kohti vasta hitaalla askeleella. Nopeiden askeleiden aikana tehtävät käännökset nainen tekee aivan toisen nopean lopussa - miehen ohjauksesta.

Jyrki harjoitutti rumbakävelyä korostaen varvastukea, varpaan vetämistä lattiaa pitkin polvesta nostaen tukijalkaa hipoen ja polven selkeää suoristamista askeleelle tultaessa. Askel aloitetaan kääntämällä astuvan jalan puoleinen lantio kulkusuuntaan. Jalkojen ei tarvitse astua samaa linjaa, kuten esim. tangossa, mutta kummankin jalan on syytä säilyttää oma suoransa eikä harotella. Rumbakävely on ollut ja on edelleen minulle vaikeaa, mutta Jyrkin tunnilla sain hippusen lisää ymmärrystä. Youtubesta löytyy selkeä ja pikkutarkka Shirley Ballaksen video rumban seitsemästä kävelyaskeleesta (täällä).

Hahmotin ensi kertaa kropassani, miten astuttaessa rumban hitaaseen sivuaskeleeseen ensimmäisenä liikkeeseen lähtee lantio tehden ensin vastaliikkeen tukijalan puolelle, ja tämän seurauksena askeleen puoleineen olkapää ja ylävartalo kurkottaa lievästi askeleen suuntaan. Lopuksi uusi tukijalka vakiinnutetaan ja lantio kääntyy tämän päälle. Tai toisin päin (?): Ensin ylävartalo liikkuu tulevan askeleen suuntaan, joka johtaa lantion kurottamaan vanhan tukijalan suuntaan, ja vasta uuden tukijalan maadututtua lantio kierähtää liikkeen menosuuntaan siirtäen painon uuden tukijalan päälle.

Ylävartalon oikeaa liikettä voi harjoitella mm. paikallaan pysyvillä Cuban rocks -muuveilla tai askelluksella, jossa ensin oik jalka astuu sivulle ja takaisin tukijalan viereen, ja tämän jälkeen vas jalka astuu sivulle palaten takaisin tukijalan viereen.

Opin paljon ja sisäistin jonkin verran. Mutta kivaa ja antoisaa oli...

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Relove petraa


Pistäydyin pitkästä aikaa Reloven itsepalvelukirppiksellä Töölössä (täällä). Ja olipahan taas mukava kokemus - siististi aseteltuja, hyväkuntoisia käytettyjä naistenvaatteita. Vaatteita niin nuorten kuin vanhempienkin makuun - kuten syyskuussakin (täällä) - ja joukossa myös jokunen miesten ja lasten vaate.

Mukaan tarttui sikakallis (= 50 euroa), mutta superihana Lexingtonin vaaleanpunainen, paksu pellavaneule. Toivotaan, että löytää paikkansa kesägarderobissani.

Reloven kahvilapuoli viehättää edelleen. Rento ja kodikas fiilis, vaikkei raakaruoka olekaan herkkuani. Liikkeen yksivuotissynttäreiden kunniaksi tarjoiltu pikkuruinen raakakakkapalanen oli kuitenkin herkullinen.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Yksäri

Olin torstaina ekaa kertaa yksityistunnilla eli yksärillä, ja toteutin yhden tälle vuodelle listaamistani haaveista (täällä). Valitsin opeksi Jyrki Keisalan etupäässä sukupuolen ja iän takia - ja osin sattuman summana. Ja ehkä myös hänen innostuneiden blogikirjoitustensa (täällä) perusteella. Jyrkin opiskeluaikaisista postauksista välittyy aikuisena syntynyt intohimo paritanssiin, missä aistin paljon tuttua. Lisäksi etukäteen ajattelin, että keski-ikäinen mies voisi olla eläkeläismummille sopivampi ope kuin nuori taipuisa nainen...

Tunnin edetessä huomasin nopeasti, että sukupuolella ja iällä ei sittenkään ole opetustilanteessa hirveästi merkitystä. Hyvä ope on hyvä ope - riippumatta onko hän mies tai nainen, nuori tai vanha. Hyvä ope osaa myös opastaa niin viejän kuin seuraajan rooliin - ehkä omasta näkökulmastaan painottaen. Tärkeintä on tapa opettaa ja se, löytyykö yhdistävä kieli ja yhteinen huumori. Jyrkin kanssa tultiin toimeen, mutta innostava ja rento tuttuus oli ehkä vielä hakusessa - mikä johtunee osin omasta jännittyneisyydestäni.

Alkuun Jyrki painotti tärkeitä perusasioita: keskivartalon kannatusta (Jyrkin mukaan minulla ok), ylävartalon kiertoja (vielä hieman hakusessa) ja lapatukea eli käsien kannatusta selkälihaksilla ("yllättävän luontainen ja hyvä"). Jyrki kehoitti seuraajaa nojaamaan ylävartaloa kevyesti viejään ja liikkumaan taaksepäin vasta kun tuntee viejän selvästi työntävän ylävartalollaan. Tämä helpottuu, kun ajattelee että "tanssitaan selät vastakkain". Kysyessäni miten reagoin, jos viejä pitää oik kättään vain kevyesti naisen selässä eikä anna selkeää selkätukea, Jyrki neuvoi tässäkin tapauksessa ylläpitämään vartalokontaktia (vrt Antti-Villen kommentti täällä).

Astuessaan taaksepäin - etenkin tangossa ja valssissa - nainen venyttää ensin jalkansa pitäen nilkkaa kuminauhamaisesti ojennettuna siten että vain varpaat hipovat lattiaa painaen jalan maahan vasta kun mies astuu askeleen eteenpäin. Näin nainen ei jää miehen jalkoihin ja mahdollistaa miehen pitkän askelluksen. Sekä etu- että taka-askeleessa on kolme vaihetta: ponnistus tukijalalta, jalan rento heilautus sekä jalkapohjan painaminen maahan ja jalan vakiinnuttaminen uudeksi tukijalaksi.

Tiedustellessani, miksi eteenpäin astuminen tuntuu minusta usein kömpelöltä, Jyrki sanoi sen osin johtuvan siitä, että pidän jalkojani liian harallaan - eli reidet yhteen myös eteenpäin astuttaessa. Harottava askel on kömpelön näköinen ja tuntuinen.

Kehujakin opelta herui. Seuraan viejää kuulemma aika hyvin ja riittävän kevyesti, vaikka vartalon kierroissa onkin vielä jähmeyttä ja oppimista. Myös tangopromenadin avaus toimii minulta hienosti "paras promenadiavaus tänä vuonna". Ja avauksessa jätän pään kuulemma ylväästi vasemmalle enkä käännä katsetta oikealle menosuuntaan, mikä avaisi liikaa asentoa. On muuten opittu Littoisissa Antti-Villen tunnilla (täällä).

Jyrki antoi luvan siirtyä jatkoryhmään, en jää enää viejän jalkoihin. Ehkä otan toisenkin Jyrkin yksärin...

lauantai 8. huhtikuuta 2017

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Jyrkin tango

Susan tangon (täällä), Samin tangon (täällä), Jarin tangon (täällä) ja Pirjon tangon (täällä) jälkeen tulee - tottakai - Jyrkin tango, ja ehkä vielä - toivottavasti - ainakin Maijan tango ja Antti-Villen tango. Eli tangolla mennään kohti kesää ja lavatansseja!

Olen jo useamman kerran vilkuillut Suomen Tanssistudioiden (täällä) kalenteria ja suunnitellut Myyrmäkeen menoa. Eilen sain toteutettua aikeeni ja suuntasin Myyrmäen urheiluhallin viereissä olevalle studiolle Jyrki Keisalan tangotunnille. Onneksi menin, sillä tykkäsin.

Jyrki vaikutti ennen tuntia poissaolevalta ja omiin ajatuksiinsa vaipuneelta - väsyneeltä. Tunnin alettua hän kuitenkin heräsi eloon ja osoittautui innostavaksi ja humorintajuiseksi opettajaksi, joka kierteli salissa opastamassa mm. tanssiparien vartalon ojennusta ja käsien korkeutta.

Pidin Jyrkin opetustyylistä, joka keskittyi vartalon kannatukseen, tanssiraamiin ja kiertoihin. Ekaa kertaa sain tanssiessa selkeän tuntuman tangon oikeaan vartalokontaktiin, jossa vain vartaloiden keskiosat ovat kontaktissa toisiinsa (palleakontakti). Tuntui hyvältä ja tukevalta. Eräs hyvä viejä piti oik kättään selässäni aika kevyesti, joten kysyin "tarkoittiko hän että olisin hieman taaempana enkä vartalokontaktissa" - Antti-Villen huomautuksen (täällä) muistaen. Kokenut ja osaava viejä vastasi, ettei missään tapauksessa. Hänen mukaansa vartalokontakti on tangossa välttämätön, hänen tapansa on vain pitää kättä kevyesti.

Jyrkin tunnilla tajusin taas, miten monenkirjava tangoskene on. Jyrkin mukaan harva mies tanssii enää tangoa astumalla kolmos-nelosaskeleen (nopea,nopea) suoraan menosuuntaan, vaan useimmiten se astutaan - miehestä katsoen - vas sivulle tai vas etuviistoon, mutta yhtä pitkänä kuin ykkös- ja kakkosaskeleet. Puhutaan foksitangosta. Tai vaihtoehtoisesti tanssitaan ns. ohiaskeltangoa, jossa nainen astuu nopeat askeleet miehen oik puolella. Ohiaskeltangossa on tärkeää, että nainen astuu (myös) nopeat askeleet mahdollisimman pitkinä, jotta tanssiraami säilyy eikä nainen ajaudu miehen kainaloon. Saman kappaleen aikana voi tanssia sekä foksitangoa että ohiaskeltangoa musiikkiin soveltaen.

Ohiaskeltangossa mies astuu ensimmäisen hitaan askeleen vas jalalla eteenpäin ilman vartalon kiertoa, toisella hitaalla hän alkaa kääntää vartaloaan vastaliikkeeseen (left shoulder leading) ja pysyy tässä asennossa myös nopeissa (ja pitkissä) ohiaskeleissa, minkä jälkeen kierto oikaistaan. Nainen tietenkin seuraa vartalollaan miehen kiertoa.

Jyrki korosti useaan otteeseen naisen pitkää taka-askelta. Nainen venyttää jalkaansa ja astuu jalan maahan vasta miehen askeleen jälkeen, jolloin mies pystyy astumaan haluamansa pituisen askeleen tallomatta naisen varpaita. Samoin Jyrki muistutti avauksen pienestä kulmasta ja siitä, että avauksessa naisen lantio on hieman miehen lantion takana.

Tunnin ainoa huippuviejä muistutti minua ystävällisesti pitämään askellus kapeana - eli astumaan samaa latua - ja myös avauksissa astumaan eteenpäin kanta-askelilla. Kummankin asian tiedän teoriassa, mutta tanssin tiimellyksessä se ei ole niin helppo toteuttaa kuin toivoisi.

Vähän liian pieni harjoitussali, mutta sopivasti tasooni sopivaa väkeä. Myös opetuksen taso (alkeisjatko/jatko) ja laatu (perusasioita korostava) olivat makuuni ja sopivat oppimistapaani. Ja opekin oli sopiva. Ensi torstaina uudelleen!

Tyylikkäästä tangosta on tulossa lempitanssini - vaikean alun jälkeen. Vaikka vaikeaa se on vieläkin.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Täällä taas


Tällä viikolla joutsenpari on viimein asettunut kanavanvarren kaislakotiinsa. Jo kahtena keväänä ohikulkijat ovat saaneet lähietäisyydeltä seurata poikasten kuoriutumista ja kasvua (täällä ja täällä). Aikaisempina vuosina munat ovat ilmestyneet huhtikuun 10. päivän tienoilla ja poikaset kuoriutuneet toukokuu-kesäkuun vaihteessa (täällä).

Me lenkkeilijät ja koiranulkoiluttajat saamme taas seuraavat viikot jännittää munien ja pikkupoikasten selviytymistä. Levottomasta pesäpaikasta ja ihmisten uteliaisuudesta huolimatta lähes kaikki poikaset ovat aiempina vuosina selviytyneet hengissä loppusyksyyn asti (täällä).

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Keltaista kevääseen


Narsissit tuovat väriä ja valoa harmaaseen päivään. Pikkuhiljaa kaupunkikodin eteläparveke alkaa taas täyttyä kukista. Toistaiseksi parveke kumisee vielä tyhjyyttään, mutta loppukesällä voi alkaa puhua jo kukkaruuhkasta (täällä).

Syksyllä olin tosi kyllästynyt partsin ja puutarhan hoitoon, ja kaikki syystyöt - lehtien haravoinnista lähtien - jäivät tekemättä. Uskomatonta miten kevään tultua puutarhahimo alkaa syksyisestä turhautumisesta huolimatta aina nostaa päätään.

Liekö lisääntynyt valo joka saa mumminkin puutarhahormonit heräämään?

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Taas tangoa

Tango on edelleen harjoittelussa. Tangon opettelussa alku oli erityisen vaikeaa (täällä), mutta sitkeän harjoittelun asiosta ajoittain olen pystynyt jo aistimaan tangon taikaa (täällä). Mutta eilen taas takkusi...

Malmin työväentalolla polvivammaisen Pirjon sijaisena toimi Martti Lång. Martti ei pikkuseikkoihin pysähdy, vaan etenee vaudilla kuviosta toiseen. Opettaessaan hän näyttää uuden kuvion pari kertaa yhteen pötköön, minkä jälkeen me oppilaat saamme yrittää pareittain perässä. Onneksi Pirjo tarttui välillä puikkoihin ja pilkkoi askeleita helpommin omaksuttavaan muotoon. Yllätyksekseni useimmat viejät selvisivät kuitenkin ihmeen hyvin ohjaamaan daaminsa Martin opettamiin kiemuroihin.

Martin spesiaali tuntuu olevan hidas,hidas,nop,nop,nop,nop-rytminen askelkuvio, jossa nainen astuu ensin vas jalalla normaalisti taakse (hidas), sitten oik jalalla miehen oik kainaloon kääntäen selkänsä tulosuuntaan (hidas), sitten nopea vas askel taakse tulosuuntaan miehen kanssa (nop) - eli kaksi askelta (hidas ja nop) astutaan yhdessä taaksepäin selät tulosuuntaan. Tämän jälkeen nainen astuu vas jalalla eteen kiepahtaen ympäri miehen sivulla (nop) astuen lopuksi normaalisti selkä menosuuntaan kaksi ohitusaskelta (nop,nop).

Opettajien iloksi paikalla oli tupa täynnä innokkaita oppilaita - pääosin tuttuja naamoja. Miehiä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin, joten Pirjo komensi naiset pysymään tanssiringissä paikoillaan ja miehet siirtymään naiselta toiselle. Alkuhämmingin jälkeen järjestely toimi moitteettomasti, ja joka kieputuksen aikana kymmenkunta miestä seisoi tai istui toimettomana tanssivuoroaan odotellen. Naisille tuttua, vaan miehille outoa.

Ihan kivoja ja oppivaisia viejiä, vaan minun mieleni ei eilen osannut rauhoittua tanssihetkeen. Katseeni harhaili ympäriinsä muita tanssijoita seuraten ja kiinnittyi välillä kateellisena yhteen pariin, joka tuntui erikoisen paljon nauttivan yhdessä tanssimisesta. Nainen joka aiemmin on ollut hieman kömpelö askelissaan, oli taitavan viejän pyörityksessä muuttunut sulottareksi. Voih, voih...

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Tyyliä Töölössä


Maaliskuussa oli sekä Siskon että minun syntymäpäivä. Äitimuori halusi juhlistaa tyttäriensä vanhenemista piffaamalla heille illallisen nuoruusvuosiensa ravintolassa eli Töölön Lehtovaarassa (täällä). Jotta saatiin neljän hengen pöytä täyteen, kutsuttiin mukaan vielä Esikoinen eli esikoistyttöni ja Äitimuorin vanhin lapsenlapsi - joukon jatkoksi ja ikäihmisten iloksi.

Kolme tuntia hurahti huomaamatta. Nautimme kaikki kaikesta. Saimme ravintolan parhaimman pöydän (kuuden hengen pöytä valoisan lasikon puistonpuoleisesta päästä), parhaimman tarjoilijan (nuori, punatukkainen sukkelasanainen nainen, joka osasi kertoa tarpeellisen ruuista ja riittävästi viineistä sekä osallistui sopivasti juttuihimme) ja parhaimmat ateriat (herkullista ahventa, mehukasta karitsankaretta, ykkösluokan cremebruleeta ja upeasti valuvaa suklaafondantia).

Parempaa paikkaa, tarjoilijaa tai ruokaa emme olisi osanneet toivoa. Puhumattakaan taas seurasta ja naurusta. Siskon kanssa kuuntelimme mielellämme 88-vuotiaan Äitimuorin muisteluita 1940-luvun Töölöstä ja 36-vuotiaan Esikoisen juttuja työelämän nykykiemuroista ja lapsiperheen retkistä.

Lehtovaara ja kevätilta antoi parastaan.

Creme brulee appelsiini-tyrnimarjasorbetin kanssa