Olen jo useamman kerran vilkuillut Suomen Tanssistudioiden (täällä) kalenteria ja suunnitellut Myyrmäkeen menoa. Eilen sain toteutettua aikeeni ja suuntasin Myyrmäen urheiluhallin viereissä olevalle studiolle Jyrki Keisalan tangotunnille. Onneksi menin, sillä tykkäsin.
Jyrki vaikutti ennen tuntia poissaolevalta ja omiin ajatuksiinsa vaipuneelta - väsyneeltä. Tunnin alettua hän kuitenkin heräsi eloon ja osoittautui innostavaksi ja humorintajuiseksi opettajaksi, joka kierteli salissa opastamassa mm. tanssiparien vartalon ojennusta ja käsien korkeutta.
Pidin Jyrkin opetustyylistä, joka keskittyi vartalon kannatukseen, tanssiraamiin ja kiertoihin. Ekaa kertaa sain tanssiessa selkeän tuntuman tangon oikeaan vartalokontaktiin, jossa vain vartaloiden keskiosat ovat kontaktissa toisiinsa (palleakontakti). Tuntui hyvältä ja tukevalta. Eräs hyvä viejä piti oik kättään selässäni aika kevyesti, joten kysyin "tarkoittiko hän että olisin hieman taaempana enkä vartalokontaktissa" - Antti-Villen huomautuksen (täällä) muistaen. Kokenut ja osaava viejä vastasi, ettei missään tapauksessa. Hänen mukaansa vartalokontakti on tangossa välttämätön, hänen tapansa on vain pitää kättä kevyesti.
Jyrkin tunnilla tajusin taas, miten monenkirjava tangoskene on. Jyrkin mukaan harva mies tanssii enää tangoa astumalla kolmos-nelosaskeleen (nopea,nopea) suoraan menosuuntaan, vaan useimmiten se astutaan - miehestä katsoen - vas sivulle tai vas etuviistoon, mutta yhtä pitkänä kuin ykkös- ja kakkosaskeleet. Puhutaan foksitangosta. Tai vaihtoehtoisesti tanssitaan ns. ohiaskeltangoa, jossa nainen astuu nopeat askeleet miehen oik puolella. Ohiaskeltangossa on tärkeää, että nainen astuu (myös) nopeat askeleet mahdollisimman pitkinä, jotta tanssiraami säilyy eikä nainen ajaudu miehen kainaloon. Saman kappaleen aikana voi tanssia sekä foksitangoa että ohiaskeltangoa musiikkiin soveltaen.
Ohiaskeltangossa mies astuu ensimmäisen hitaan askeleen vas jalalla eteenpäin ilman vartalon kiertoa, toisella hitaalla hän alkaa kääntää vartaloaan vastaliikkeeseen (left shoulder leading) ja pysyy tässä asennossa myös nopeissa (ja pitkissä) ohiaskeleissa, minkä jälkeen kierto oikaistaan. Nainen tietenkin seuraa vartalollaan miehen kiertoa.
Jyrki korosti useaan otteeseen naisen pitkää taka-askelta. Nainen venyttää jalkaansa ja astuu jalan maahan vasta miehen askeleen jälkeen, jolloin mies pystyy astumaan haluamansa pituisen askeleen tallomatta naisen varpaita. Samoin Jyrki muistutti avauksen pienestä kulmasta ja siitä, että avauksessa naisen lantio on hieman miehen lantion takana.
Tunnin ainoa huippuviejä muistutti minua ystävällisesti pitämään askellus kapeana - eli astumaan samaa latua - ja myös avauksissa astumaan eteenpäin kanta-askelilla. Kummankin asian tiedän teoriassa, mutta tanssin tiimellyksessä se ei ole niin helppo toteuttaa kuin toivoisi.
Vähän liian pieni harjoitussali, mutta sopivasti tasooni sopivaa väkeä. Myös opetuksen taso (alkeisjatko/jatko) ja laatu (perusasioita korostava) olivat makuuni ja sopivat oppimistapaani. Ja opekin oli sopiva. Ensi torstaina uudelleen!
Tyylikkäästä tangosta on tulossa lempitanssini - vaikean alun jälkeen. Vaikka vaikeaa se on vieläkin.
Jyrki vaikutti ennen tuntia poissaolevalta ja omiin ajatuksiinsa vaipuneelta - väsyneeltä. Tunnin alettua hän kuitenkin heräsi eloon ja osoittautui innostavaksi ja humorintajuiseksi opettajaksi, joka kierteli salissa opastamassa mm. tanssiparien vartalon ojennusta ja käsien korkeutta.
Pidin Jyrkin opetustyylistä, joka keskittyi vartalon kannatukseen, tanssiraamiin ja kiertoihin. Ekaa kertaa sain tanssiessa selkeän tuntuman tangon oikeaan vartalokontaktiin, jossa vain vartaloiden keskiosat ovat kontaktissa toisiinsa (palleakontakti). Tuntui hyvältä ja tukevalta. Eräs hyvä viejä piti oik kättään selässäni aika kevyesti, joten kysyin "tarkoittiko hän että olisin hieman taaempana enkä vartalokontaktissa" - Antti-Villen huomautuksen (täällä) muistaen. Kokenut ja osaava viejä vastasi, ettei missään tapauksessa. Hänen mukaansa vartalokontakti on tangossa välttämätön, hänen tapansa on vain pitää kättä kevyesti.
Jyrkin tunnilla tajusin taas, miten monenkirjava tangoskene on. Jyrkin mukaan harva mies tanssii enää tangoa astumalla kolmos-nelosaskeleen (nopea,nopea) suoraan menosuuntaan, vaan useimmiten se astutaan - miehestä katsoen - vas sivulle tai vas etuviistoon, mutta yhtä pitkänä kuin ykkös- ja kakkosaskeleet. Puhutaan foksitangosta. Tai vaihtoehtoisesti tanssitaan ns. ohiaskeltangoa, jossa nainen astuu nopeat askeleet miehen oik puolella. Ohiaskeltangossa on tärkeää, että nainen astuu (myös) nopeat askeleet mahdollisimman pitkinä, jotta tanssiraami säilyy eikä nainen ajaudu miehen kainaloon. Saman kappaleen aikana voi tanssia sekä foksitangoa että ohiaskeltangoa musiikkiin soveltaen.
Ohiaskeltangossa mies astuu ensimmäisen hitaan askeleen vas jalalla eteenpäin ilman vartalon kiertoa, toisella hitaalla hän alkaa kääntää vartaloaan vastaliikkeeseen (left shoulder leading) ja pysyy tässä asennossa myös nopeissa (ja pitkissä) ohiaskeleissa, minkä jälkeen kierto oikaistaan. Nainen tietenkin seuraa vartalollaan miehen kiertoa.
Jyrki korosti useaan otteeseen naisen pitkää taka-askelta. Nainen venyttää jalkaansa ja astuu jalan maahan vasta miehen askeleen jälkeen, jolloin mies pystyy astumaan haluamansa pituisen askeleen tallomatta naisen varpaita. Samoin Jyrki muistutti avauksen pienestä kulmasta ja siitä, että avauksessa naisen lantio on hieman miehen lantion takana.
Tunnin ainoa huippuviejä muistutti minua ystävällisesti pitämään askellus kapeana - eli astumaan samaa latua - ja myös avauksissa astumaan eteenpäin kanta-askelilla. Kummankin asian tiedän teoriassa, mutta tanssin tiimellyksessä se ei ole niin helppo toteuttaa kuin toivoisi.
Vähän liian pieni harjoitussali, mutta sopivasti tasooni sopivaa väkeä. Myös opetuksen taso (alkeisjatko/jatko) ja laatu (perusasioita korostava) olivat makuuni ja sopivat oppimistapaani. Ja opekin oli sopiva. Ensi torstaina uudelleen!
Tyylikkäästä tangosta on tulossa lempitanssini - vaikean alun jälkeen. Vaikka vaikeaa se on vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti