lauantai 22. heinäkuuta 2017

Vaaleanpunainen tanssiblogi

Olen hurahtanut paritanssiin. Käyn 1-3 kertaa viikossa lähinnä pääkaupunkiseudun tanssikouluissa treenaamassa ja oppimassa uutta. Ja se näkyy nykyään myös blogissani. Tänä vuonna lähes joka toisessa postauksessa kerron treenikokemuksistani, ja usein puuduttavan yksityiskohtaisesti. Lähinnä itselleni muistiin. Kirjoittaessani samalla kertaan mielessäni tunnilla opittuja kuvioita, jolloin ne tuntuvat painuvan paremmin mieleen.

Alkuviikosta Salosaaren mummo lähetti yhteen postaukseeni kommentin, jossa hän ystävällisesti huomautti, että yksityiskohtainen kirjoittelu tanssituntien kuvioista puuduttaa ja karkoittaa useimmat lukijat (täällä). Olen tätä aiemmin itsekin miettinyt, mutta päätynyt kuitenkin jatkamaan koska tykkään kirjoittaa treenikokemuksistani. Mutta kommentti pani minut aprikoimaan, josko perustaisin erillisen blogin joka keskittyy vain intohimooni eli tanssiin.

Ja tänään sen toteutin. Kiitos Salosaaren mummolle! Uusi Mummin tanssitaival -blogi löytyy täältä. Tanssiblogi löytyy myös tämän blogin sivupalkista kohdasta Mummin blogit. Vanhat tanssipostaukset jäävät ainakin toistaiseksi tähän blogiin, koska en vielä osaa siirtää niitä uuteen tanssiblogiini.

Jatkan Mummin matkassa -blogia normaalisti kirjoittaen mökkeilystä, puutarhasta, matkoista, kävelyistä, herkuttelusta, murusta ja perheestä. Ehkä harvemmin kuin aikaisemmin, mutta tiheään kuitenkin. Pieniä kultareunaisia juttuja, sillä synkemmät jutut päätyvät mustareunaiseen yksityiseen päiväkirjaan.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Turku pikaisesti


Piipahdin pikana Turussa. Kuskasin Lontoontyttöä, joka kävi hakemassa Turusta näyttelytöissään tarvitsemiaan vaneri- ja puumuotteja. Helsingin verstaissa muotteja olisi saanut odottaa pari viikkoa, mutta Turussa sama onnistui vuorokaudessa :):)

Turun tiistai oli lämmin, kaunis ja mukava. Ilahduimme molemmat ihmisten ystävällisyydestä ja palveluhalusta. Tyttö oli tyytyväinen, kun niin puuverstaan kuin vanerileikkaamon miehet ehdottivat hänelle oma-aloitteisesti toimivampia vaihtoehtoja ja auttoivat painavien osien kantamisessa. Minua taas tykästyin kahvila Gagguin palvelualttiiseen ja herttaiseen tarjoilijaan, jonka kanssa yhdessä aprikoimme, sopisiko sitruuna-limekakku, suklainen tricolor-torttu vai kreemitäytteinen raparperipiirakka parhaiten heinäkuisen iltapäivän herkuksi.

Puuverstaan, Linnakadun Dennis-pitserian (täällä) ja Humalistonkadun Gaggui-kahvilan (täällä) jälkeen ehdimme vielä käydä Wäinö Aaltosen museossa (täällä) täl pual jokke. Pikavisiitin jälkeen Lontoontyttö kiiruhti puolikuuden junaan ja minä hurautin autolla läheiselle Littoisten lavalle Sekahaun valssitreeneihin ennen Helsinkiin ajamista.

Wäinö Aaltosen museo yllätti positiivisesti. Intiimissä funkkistalossa Aura-joen rannalla oli sopivasti tilaa, tasoja ja luonnonvaloa ihmisenkokoiselle näyttelylle. Joskin talo tuntui jääneen puristuksiin ympäröivien rakennusten ja tietöiden väliin. Edellisellä vierailullani vuosia sitten valkoisella talolla tuntui olleen enemmän tilaa hohtaa auringon valossa ja joen välkkeessä.

Yhdysvaltalaisen nykytaiteilijan Jacob Hashimoton (s. 1973) paperista ja bambusta valmistetut kevyet ja värikkäät installaatiot ihastuttivat tekniikallaan, iloisuudellaan ja leikkisyydellään. Teosten pitkät pimet - kuten Some Lost Part of a Delicate Fragrance - saivat hymyilemään ja tutkimaan teoksia entistä tarkemmin.

Hyvä päivä Turussa ja kiva tanssi-ilta Littoisissa.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Paskaa poluilla


Helsingissä on parin päivän kesä. Työssäkävijöiden onneksi se osui viikonloppuun. Kesän kunniaksi tein Murun kanssa tavallista pidemmän kävelylenkin Itä-Helsingin rantoja pitkin. Vauraasta Tammisalosta löytyi tällainen tönö - ilmeisen asuttu, sillä pihalla seisoskeli mies savuke suussa.

Mereltä puhaltava lämmin ja leuto tuuli tuntui ihanalta. Istuimme Murun kanssa puolisen tuntia tyhjällä laiturilla seuraten ohiajavia veneitä. Pienemmistä veneistä moni matkustaja vilkutti rannalla istuvalle mummolle ja koiralle. Lämmitti lisää mieltä.

Helsingin rantatiet ja -ja polut on hyvin hoidettuja ja maisemat upeita. Paitsi - paskaa on joka puolella! Valtavina laumoina liikkuvien valkoposkihanhien pökäleet ovat isompia - puhumattakaan kanadanhanhista - kuin Murun ulosteet, ja niitä on kasoittain rantateiden lisäksi jokaisella nurmipläntillä.

Olen vuosia kerännyt tunnollisesti jokaisen Murun pikkuruisen pökäleen roskapussiin - ja ihan mieluusti. Mutta nykyään joudun etsimään pikkukoiran pökälettä lintujen kakkakasojen keskeltä. Kaupunki on pystyttänyt rantateille isoja julisteita, joissa koiranulkoiluttajia kehoitetaan keräämään koiriensa jätökset. Kuka kerää hanhien jättijätöset. Kaupunki Hoi!

Tykkään eläimistä ja linnuista, ja seuraan mielelläni niiden elämää luonnossa ja kaupungissa. Alan pikkuhiljaa inhota hanhia. Miksi hanhien annetaan vallata kaupunkien komeat rantareitit ja kauniit puistot?

lauantai 15. heinäkuuta 2017

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Tuttu vieras


Saamme tutun vieraan pariksi viikoksi. Lontoontyttö lentää nykyisestä "kotikaupungistaan" Bangkokista Helsinkiin - kuumasta ja kosteasta Thaimaasta kylmään ja (tänään) aurinkoiseen Suomeen. Tyttöä hellitään heti perusSuomijutuilla tarjoamalla alkukesän perunoita, paistettua siikaa ja Valiojätskiä mansikoilla.

Mikä muu Tyttöä kotimaassa odottaa? Mummin kanssa löhöillään, mietitään syntyjä syviä ja tutkitaan kirppareita, Ukin kanssa suunnitellaan tulevaisuutta ja punnitaan Kauko-Idän ja Euroopan tarjoamia vaihtoehtoja. Esikoisen perheen matkassa Tyttö saa nauttia lapsiperheen hössötyksestä ja mökkeilystä sekä iloita kasvavista siskonpojistaan. Opiskelijatyttö vienee siskonsa kaljoille Kallioon setvimään salaisuuksia, joita molemmilla muuttuneissa elämäntilanteissa riittänee. Toivottavasti Opiskelijapoika ja Juniorikin ehtivät vaihtaa jonkun sanan kaukomailla asuvan siskonsa kanssa.

Kaksi viikkoa viuhuu vauhdilla, varsinkin kun Tyttö piipahtaa välissä tapaamassa sydänystäviään Lontoossa. Onneksi näillä näkymin tapaamme uudelleen jo syyskuussa.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Valssista rumbaan

Joensuulainen Timesteps (täällä) piipahti Vantaan Myyrmäessä opettamassa valssia ja rumbaa. Kaksi ja puoli tuntia kumpaakin, joten hikisesti sujui heinäkuinen keskiviikko. Timesteps oli minulle uusi tuttavuus, samoin pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulleet tanssiopettajat Päivi Hämäläinen (Joensuu) ja Saara Tuikkala (Lahti) - mukavia ja osaavia naisia kumpikin.

Paikalle oli löytänyt vain jokunen hassu tanssinharrastaja. Minun lisäkseni valssia harjoitteli yksi nainen ja kolme miestä sekä rumbaa kaksi naista ja kaksi miestä. Opettajien harmiksi - liekö saivat edes salivuokra- ja matkakustannuksia maksetuksi. Mutta oppilaiden iloksi - saimmehan nauttia todella yksilöllisestä opetuksesta. Opettajien kiitokseksi sanottakoon, että he eivät mahdollista harmiaan meille kurssilaisille millään tavoin ilmaisseet, vaan opettivat koko päivän innostuneesti, kannustavasti ja keskittyneesti. Kiitos siitä!

Kilpatanssitaustan omaava Saara opetti aamupäivän hidasta valssia keskittyen ohiaskeliin ja kehräkäännökseen. Ohiaskelissa on tärkeää, että kumpikin astuu tarkasti omalla linjallaan eli askeleet tulevat ikäänkuin kahdelle rinnakkaiselle suoralle. Eteenpäin tai taaksepäin liikkuvissa ohiaskelissa tehdään tavanomaiset päkiänousut. Saara huomautti minulle, että voisin laahata askelia enemmän pitkin maata enkä nostaa jalkoja liikaa irti lattiasta. Hän myös muistutti, että sekä miehet että naiset jarruttaisivat/pidättäisivät kehräkäännöstä "spinosassa".

Aikuisiällä tanssiin hurahtanut Päivi jatkoi päivää keskittyen rumban (rumbaboleron) rytmiin ja vartalon käyttöön. On se vaan niiiin vaikeaa... Hän korosti - ilmeisesti minun lantionpyöritystä seurattuaan - että rumbassa lonkan ei anneta muljahtaa "bussipysäkkiasentoon", vaan lantion liike pysyy pienieleisen jäntevänä. Taaksepäin otettavia nopea,nopea -askelia rytmittää käsien (naisen oik ja miehen vas) kuminauhamainen liike, joka minulla on vielä hakusessa.

Rumban vas käännökseen lähdettäessä mies laskee usein vas kätensä alas eli ote on puoliavoin. Astuessaan miehen ohi tämän vas puolelta nainen voi oma-aloitteisesti tai miehen ohjauksesta pidättää liikkeellelähtöä ja kiriä rytmin takaisin käännöksen lopussa.

Päivin opettamista kiemuroista vaikein oli naisen vastapäivään tekemä spiraalikäännös. Nainen tekee tämän astuttuaan ensin perusaskeleen vasemmalle (hiiidas, nopea, nopea). Sitten nainen astuu oik jalalla lyhyen oikealle (hii-), kääntyen miehen ohjauksesta vastapäivään oik jalkansa ympäri siten että sekä oik että vas jalka pysyvät paikoillaan, jolloin vas nilkka kiertyy oik nilkan ympäri ja lopussa vas jalan varpaat koskettavat maata oik jalan - koko jalkapohja maassa - takana (-das). Nyt nainen seisoo miehen edessä ja oik jalan varpaat osoittavat oikealle. Tämän jälkeen nainen siirtää takana olevan vas jalkaa itsestään katsoen hieman oikealle (nopea) ja tämän jälkeen jatkaa liikettä oik jalallaan kääntyen miestä kohti (nopea). Eli vasemmalle kääntyvä spiraali tehdään paikoillaan, mutta nopea,nopea- askeleilla nainen liikkuu ja mies seuraa häntä. Kiva, mutta alkuun vaikea kuvio.

Saatiin lähes yksäriopetusta ryhmäopetuksen hinnalla, ja kaikki oppilaat tuntuivat olevan tyytyväisiä ja enemmän kuin kiitollisia.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Ruuhkaista fuskua

Kesäkuukausina Pirjo Kärnä pitää Malmin työväentalolla tanssitreenejä kesähintaan - kolme tuntia opetusta 10 eurolla. Ei paha. Maanantaina oli vuorossa fusku - ohjelman mukaan alkeisjatko/jatko-tasolla. Todellisuudessa eka tunti oli alkeita, minkä jälkeen tokalla ja kolmannella harjoiteltiin alkeisjatkon kuvioita. Ei ihan vastannut kurssiluokittelun luomia odotuksia. Mutta hyvä näin, sillä viejistä noin kolmannes oli aivan tanssitaipaleensa alussa, jolloin perusjututkin tuottivat heille ongelmia. Ehkä Pirjokin huomasi tämän, ja rankkasi opetustaan sen mukaan...

Väkeä oli tupa täynnä - myös miehiä, joten sain tanssi runsaasti. Ruuhkaista oli, ihan lavatunnelmaa :):). Ajatukseni taisivat kuitenkin harhailla muualla, enkä ehkä ollut nautittavimpia vietäviä...

Pirjon opeista nappasin seuraavia. Käsissä hyvä vaste on "sopiva" - ei liian veltto eikä liian jäykkä. Kuten Maikki vuosi sitten korosti vaste on kymppiasteikolla avo-otteessa 3-5 ja kuvioihin vietäessä 9-10 (täällä). Spineissä (täällä) naisen käsi on "nyrkkiotteessa" miehen nyrkin "sisällä" eli nainen ottaa vasteen rystysillään miehen kämmenpohjasta.

Istuessaan miehen polvelle - usein oikealle - nainen tukeutuu koko ajan omille jaloilleen eikä rötkähdä miehen varaan. Istuminen tapahtuu rytmirikolla: oik jalalla astuessa käännetään pylly miehen oik jalkaa kohti (hidas), istutaan miehen oik polvelle (hidas), ponnahdetaan ylös ja astutaan vas jalalla kääntyen takaisin miehen eteen (hidas) ja lopuksi oik jalalla nonopit taakse.

Opin myös, että kuviota, jossa mies siirtää naista edessään kainalostaan toiseen ohjaten naista tämän olkavarsista, kutsutaan flipperiksi. Näin eilen, ja huomenna jatketaan valssin ja rumban tahdissa.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Rumba rulaa

Viime viikolla olin Pavilla rumbaamassa Maijan alkeis/alkeisjatko-treeneissä. Väkeä kohtuullisesti, mutta huomattava naisvalta. Kivaa kumminkin.

Kylmästä alkukesästä huolimatta minulla on lähes joka kerta Pavilla treenatessani tullut kuuma - hiki tulee toki aina, joten heinäkuisena tiistaina päätin pukeutua kevyemmin eli ohuisiin kesähousuihin ja ilmavan kevyeen puseroon. Ei siis tavanomaisia jumppatrikoita, ei virttynyttä kollaria eikä kaulahuivia. Mutta heinäkuisella kesälavalla paleli kesävaatteissa - joten paras jatkossa pitäytyä talvivarustuksissa. Suomen kesä on suomenkesä.

Sitten rumbaan. Alkeissa oltiin, joten paria tuttua konkaria lukuunottamatta useimmat tanssittajat olivat tanssitaipaleensa alussa. Viennin seuraamiseen ei tarvinnut keskittyä, koska uusia kuvioita oli vähän. Sain rauhassa harjoitella rumban perusaskelta ja etsiä vartalon oikeaa liikettä.

Paino päkiöillä, akuankka-asento, ilmava ja sivusuunnassa kapea raami, katse pariin, kevyt kämmenkosketus ja kyynervarret lähes koskettavat toisiaan, aloituksessa naisen vas jalka osoittaa sivulle.

Naisen ensimmäinen hiiii-das vasemmalle lähtee siitä, että ylävartalo (ei lantio) liikkuu/siirtyy vasemmalle, jolloin lantio pyrkii vastaliikkenä oikealle (hiii) ja vasta tämän jälkeen lantio ja vartalon paino siirtyvät vasemmalle vas jalan päälle (das). Toistaiseksi minun on helpompi mieltää liike siten, että siirrän ensin lantiota oikealle, jolloin ylävartalo siirtyy vastaliikkeenä vasemmalle ja tämän jälkeen vartalon painon siirretään vas jalan päälle. Pikkuhiljaa pitäisi yrittää mieltää liike alkavaksi ylävartalosta, jonka liikettä lantio sitten vastaliikkeellä seuraa/jatkaa. Latinoliike lähtee ylävartalosta, josta se välittyy lantioon ja edelleen jalkoihin.

Rumbassa askeleet maadutetaan - tanssitaan "laahaten". Jalkoja siirrettäessä varpaat hipovat "magneettina" lattiaa, avauksissa ym. jalka viedään aina toisen jalan kautta. Käden alituksissa astutaan lyhyt sivuaskel ja käännytään molempien jalkojen varassa. Nainen tekee mp-käännöksen mieluummin miehen vas edessä kuin sivulla. Käännöksissä vähän sähäkkyyttä, muuten liikettä jarrutetaan.

Rumba on tanssilajin nimi ja Suomessa sitä tanssitaan pääosin boleromusiikin tahdissa - siitä nimi rumbabolero. Lisäksi on kansainvälinen rumba, jossa rytmi lasketaan hieman eri tavoin sekä amerikkalainen neliörumba, jossa rumban askelia astutaan pääosin neliökuviona. Jos olen oikein ymmärtänyt monimutkaista tanssin salakieltä...

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Valssia jatkossa II

Eilen torstaina olin Pavilla Maija Astikaisen (täällä) kolmetuntisissa hitaan valssin alkeisjatko/jatko-treeneissä. Miehiä oli naisia enemmän (jee!) - tilanne, joka kevään aikana on aiemminkin tapahtunut niin valssi- kuin tangotreeneissä.

Maijan tiistaitunnit ovat alkeis/alkeisjatko-tasoa ja torstaisin opetetaan alkeisjatko/jatkoa. Käyn harjoituksissa sekä tiistaisin että torstaisin - opetettavan tanssilajin viehätyksen ja ajankohdan sopivuuden mukaan. On kiva, että Maija on pystynyt säilyttämään selvän eron tiistai- ja torstaitreenien sisällön välillä. Torstait ovat selkeästi suunnattu kyseisen tanssin osaajille - muttei silti vaativaa edistyneet-tasoa - ja useimmat osallistujat ovatkin pitkään treeneissä tai lavoilla tanssineita osaajia. Pääosin pärjään menossa hyvin - tosin ajoittain saan pinnistää taitoni äärirajoilla, mikä lisää tanssitaitojani, parantaa keskittymistä ja opettaa nöyryyttä.

Viime viikolla harjoittelin hidasta valssia Littoisten lavalla Sekahaun jatkoryhmässä (täällä). Silloin osaamattomuuteni korostui ja ja koin olevani kömpelö tanssija. Eilen Pavilla tunsin taas osaavani ja nautin tanssista ja viejien pyörityksestä. Niin ne tanssihetket ja omat mielenliikkeet vaihtelevat, vaikka treenituntien yleistaso niin opetuksen kuin tanssittajien suhteen olisi hyvinkin samankaltainen ja -tasoinen. Osasyy siihen, miksi tanssitilanne Littoisissa tuntui epämukavalta, oli siinä että siellä lähes kaikki seuralaiset olivat minulle vieraita, kun Pavilla useimmat kurssilaisista olivat tuttuja ainakin ulkonäöltä - ja lähes kaikkien viejien kanssa olin tanssinut aiemminkin.

Opinko uutta? Aina. Usein saan sekä suuria että pieniä oppipyrähdyksiä tai ainakin oivalluksia.

Eilen Maija muistutti, että valssissa taivutus niin aloituksessa kuin tanssin keskellä astutaan pidemmälle kuin tangossa, ja usein se myös kestää pidempään. Liike ja vartalo elävät koko taivutuksen ajan. Vaikka elävyys ei ulospäin liikkeenä näkyisikään, sen pitäisi tuntua sisäisenä ryhtinä ja latauksena.

Taivutukseen lähdettäessä nainen kuljettaa oik jalkaansa lattiaa pitkin - seuraten miehen vas jalkaa, asettaa oik jalkansa miehen vas jalkaterän sisäpuolelle - miehen jälkeen, siirtää painonsa jalan päälle - miestä seuraten ja vasta asennon vakiintuessa mies kääntää naisen ylävartaloa rauhallisesti vastapäivään. Nainen seisoo koko ajan omilla jaloillaan - ei roiku eikä tukeudu mieheen.

Toinen oivallus liittyi ohiaskelilla tehtävään vas käännökseen. Maija korosti, että vas käännöksen alkuosassa (yks, kaks,kol) nainen astuu menosuuntaan astuttavat kaks,kol-ohiaskeleet (jotka nainen astuu eteenpäin) nousematta varpaille, mutta loppuosan (yks,kaks,kol) kaks,kol-ohiaskeleet (jotka nainen astuu taaksepäin) astutaan normaalilla valssin päkiänousulla. Mies tekee pitkän sivutaivutuksen usein juuri vas käännöksen alkuosan jälkeen, jolloin loppuosan kakkosaskeleella astutaan taivutukseen, joka kestää tahdin lopun ja jatkuu (..kol, yks,kaks,kol).

Kolmannen oivalluksen sain stopparia kerratessa. Maija korosti, että astuessaan vas jalallaan oik takaviistoon nainen saa koukistaa polviaan vain hyvin vähän (alkuun Maija jopa sanoi ettei ollenkaan), eikä kantapäätä tarvitse painaa tiukasti maahan. Ponnahdusvauhti takaisin miehen eteen lähtee päkiöistä, ei polvista.

Tällaista minä eilen tanssikoulussa opin...

torstai 6. heinäkuuta 2017

Partsi kukkii


Ja täyttyy tutuista kukista eli pelargoniosta ja lupiineista, kuten monina menneinäkin vuosina (täällä ja täällä). Ne vaan ovat niin ihania ja viihtyvät eteläparvekkeen paahteessa.

Valokuvien siirrossa ja tallennuksessa on vaihteeksi ongelmia, enkä saa kuvia siirrettyä kännykän kamerasta blogiteksteihini. Joten senkin takia postauksissa on taukoa.

Ja vähän muustakin syystä. Mutta partsi pistää parastaan...

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Heinäkuu 1992


Olemme käyneet Salon torilla 1980-luvulta lähtien. Eräänä heinäkuun päivänä 25 vuotta sitten - viikko ennen Juniorin syntymää - torille sattui Salon Sanomien toimittaja, joka teki juttua torilla kävijöistä. Yllä oleva mustavalkoinen valokuva kesäisestä revohkastamme julkaistiin Salon Sanomissa lyhyen jutun kera.

Äidillä päällä Jackpotin vaatteita, joita siihen aikaan suosin Siskon ja Miehensä suosiollisella avustuksella :):) Lapsilla pääosin kirpputorilöydöksiä - elettiinhän nykyaikaisten kirpputorien alkuaikoja.