sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kesä joka katosi


Tämä kesä tuntui katoavan tavallista nopeammin. Oikeastaan elin ja koin kesää vain kesäkuussa. Heinäkuu meni läheisen toipuessa leikkauksesta ja elokuu voimien keräämisessä - keskikesän kuukaudet lipuivat ohi lähes huomaamatta.

Mökillä olen piipahtanut juhannuksen jälkeen vain pari kertaa. Saunan alla vuosia eläneen rantakäärmeen (täällä) nahanluontikin jäi näkemättä - onneksi seitinohut kuivunut käärmeennahka jäi rantaan todisteeksi. Ja onneksi kesäkuussa istuttamani monet pelakuut ovat sateisen kesän johdosta voineet mainiosti. Ilman luonnon kastelua ne olisivat mökkitauon aikana kuukahtaneet.

Ja onneksi kesää on vielä jäljellä. Ja uusi kesäkin tekee tuloaan jo yhdeksän kuukauden kuluttua...

lauantai 19. elokuuta 2017

perjantai 18. elokuuta 2017

Kainalokoira


Näin me istutaan/löhötään Murun kanssa sohvan nurkassa. Toinen lukee tai näplää ipadia ja toinen vain nauttii ja nauttii. Toinen viltin alla ja toinen päällä - kesät talvet.

Onneksi on Koira.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kaunotar


Olen jakkarahullu ja hurahdan toistuvasti jakkaroihin - puisiin mataliin lypsyjakkaroihin, metallisiin baarituoleihin, rottinkisiin lastenistuimiin ja mitä omituisimpiin muovivirityksiin. Onneksi useimmat jakkaroistani olen löytynyt kirppareilta. Mutta olen myös kantanut pikkutuolia lentokoneessa äkättyäni maailman kauneimman jakkaran Barin kujilla Kaakkois-Italiassa. Ja kahta rottinkista lastentuolia olen raahannut Ruotsin laivalla bongattuani tuolit Tukholman romiksessa. Hullu jakkaramummi...

Osa jakkaroista on löytänyt paikkansa kaupunkikodista ja osa mökkimaisemista - parvekkeelta, lasikosta, leikkimökistä, takan edestä, saunatuvasta, suihkusta. Osa on päätynyt nuorison kämppiin tai Äitimuorille synttärilahjaksi.

Tämän tuntemattoman valmistajan (netissä arvuuteltiin tanskalaiseksi) 1970-luvun muovikaunottaren löysin viikonloppuna Hietsun kirpputorilta. Se päätynee Juniorin uuteen kämppään Sörnäisiin joko eteisjakkaraksi kirkkaanvihreän kattolampun seuraksi tai yksiön puolelle kultaköynnöksen kaveriksi.

Ainahan kunnon ihminen jakkaraa tarvitsee...

tiistai 15. elokuuta 2017

Puhelu Bangkokista

Näkymä työhuoneen ikkunasta.

Lontoontyttö soitti työpaikaltaan Bangkokista. Koko puhelun ajan taustalta kuului kukon kiekumista. Tyttö on työssä yli 50 vuotta vanhassa, menestyvässä ja kansainvälistyvässä tekstiiliyrityksessä suurkaupungin keskustassa.

Työ sinällään ei eroa Tytön aikaisemmista hommista Lontoossa tai Espanjassa. Mutta. Työhön huristetaan mopotaksin kyydissä - autokyyti ruuhkassa saattaa kestää pari tuntia suuntaansa. Työpaikkalounas tarjoillaan viereisen kujan katukeittiöstä - makua ei pääse moittimaan. Ja kukko kiekuu naapurissa.

Sopeutumista Aasia vaatii tottuneemmaltakin...

Työpaikan lounaskuppila :):)

maanantai 14. elokuuta 2017

Pienen ilot


Olin iltapäivällä kaupunkikävelyllä yksivuotiaan Maxin kanssa. Miten Pieni iloitsikaan Töölön kirkkaanvärisistä ratikoista, Oopperan pääovien edessä olevista kolisevista ritilöistä ja kivipihalla solisevasta suihkulähteestä. Mummikin innostui opettamaan Pienelle stadin slangia "sporaspora" ja rummuttamaan jaloilla ankeita ritilöitä tanssirytmiä etsien. Enkä ilman Pientä olisi huomannut, miten kauniisti aurinko ja kevyt tuuli elävöittävät vaatimattoman suihkulähteen.

Pienen ilo herättää arkisenkin ympäristön eloon.

perjantai 11. elokuuta 2017

Siistitty Tyttö


Kiitos Emilialle Helsingin koiratrimmaamoon (täällä).

torstai 10. elokuuta 2017

Elämä edessä


Jännä päivä ensimmäisellä lapsenlapsellani
ja 63 000 muulla ekaluokkalaisella.
Vasta hänen syntymäänsä Ukin kanssa jännättiin -
puhumattakaan äitinsä syntymästä 1981 (täällä).

maanantai 7. elokuuta 2017

Two times Handmaids

Sunnuntaina Opiskelijatyttö pyysi elokuviin. Hän sai vapaat kädet elokuvan suhteen, ja niin vietimme kaksi ja puoli tuntia Tennispalatsin pehmeillä penkeillä katsomassa Park Chan-wookin ohjaamaa The Handmaiden -elokuvaa. Kumpikaan ei tiennyt vuonna 2016 valmistuneesta eteläkorealaisesta leffasta etukäteen muuta kuin että kehuja oli saanut (4/5).

Tykkäsin leffasta - piti kivasti otteessaan. Päällimmäisenä mieleen jäi aistikas kuvaus, lempeä erotiikka ja kahden naisen välille kehittyvä rakkaus. Ja kutkuttava huijaus monella tasolla. Mutta elokuvassa kuvattiin myös luotaantyöntävää ja pitkitettyä väkivaltaa, karmeaa lapsen henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä sekä irstaita keski-ikäisiä miehiä salaisessa seksikerhossaan. Onneksi ohjaaja onnistui tasapainottamaan elokuvaa siten, että sen nautittava aistillisuus ja kiehtova huijausteema jäivät päällimmäisenä mieleen.

The Handmaiden (palvelijatar) perustuu löyhästi Sarah Waltersin romaaniin Silmänkääntäjä (Fingersmith 2002), jonka alunperin Englantiin sijoittuvat tapahtumat ohjaaja on siirtänyt 1930-luvun Koreaan. Waltersin romaania en ole lukenut, mutta elokuvassa kertomus köyhän korealaisen taskuvarastytön kokemuksista rikkaan japanilaisnaisen seuraneitinä kiehtoo, huijaa ja yllättää.

Alkukesästä katsoin putkeen HBO:lta edelleen löytyvän kymmenosaisen The Handmaid's Tale -sarjan (2017), joka puolestaan perustuu kanadalaisen Margaret Atwoodin kiehtovaan romaaniin Orjattaresi (The Handmaid's Tale 1985). Tv-sarjassa kuvataan korealaisen elokuvan tavoin toisen ihmisen alistamista ja omistamista - orjuutta - sekä kiellettyä seksuaalisuutta ja käsittämätöntä väkivaltaa. Pääosissa näyttelevät Joseph Fiennes ja Mad men -sarjasta tuttu Elisabeth Moss. Ajatuksia herättävä ja koukuttava sarja, josta tuottajat ovat Atwoodin avustuksella tekemässä toista kautta.

Orjia, juonittelua ja rakkautta menneisyyden Aasiassa ja tulevaisuuden Amerikassa. Suositeltavaa sadekesän huvia.

lauantai 5. elokuuta 2017

Kimppu kuihtuneita


Aamukahvin, rauhallisen hesarin luvun ja rentouttavan Murun syykytystuokion jälkeen löntystelen kaupunkikodissa usein parvekkeelle nyppimään cascada-riippapelakuiden ja tavallisten pelakuiden kukkineet kukat. Ne taittuvat helposti tyvestä, mikä helpottaa nyppimistä, mikä puolestaan vauhdittaa nupuilla olevien uusien kukkien kasvua.

Kauempaa katsoessa ensin näyttää, ettei ruukuissa olisi yhtään kuihtunutta kukkaa. Vasta lähempää tarkastellessaan äkkää, miten paljon yli-ikäisiä kukintoja runsaskukkaisista ruukuista oikeasti löytyy. Ja kun kymmeniä katkaistuja kukintoja katsoo taas kädessään yhtenä kimppuna, voisi tyhmempi jäädä miettimään, miksi ne tulikaan taitettua.

Mutta kun karsimisen jälkeen katselee parvekkeen pelargoniaruukkuja, ei edes huomaa että neljännes kukinnoista pääsi roskikseen...


torstai 3. elokuuta 2017

Butter eye


Viime kuukausina olen usein eksynyt Töölön ja Meilahden suunnalle ja joitakin kertoja pistäytynyt (täällä) myös turistilaumojen suosimassa kahvila Regatassa. Ruuhkaisuudesta huolimatta mukava kokemus - rento paikka ja hyvä palvelu.

Tänään maistoin ekaa kertaa kahvilassa itse leivottua voisilmäpullaa. Ja olipahan herkku - uunilämmin, ihanan pehmeä ja syntisen voinen. En olisi ehkä herkkua äkännytkään, ellei edelläni touhottanut suomalaismies olisi kovaan ääneen tilannut "yksi butter eye".

Naureskellessani pullan uutta turistinimeä myyjä totesi, että heilläpä myydään niin korvia (korvapuusti) kuin silmiäkin (voisilmäpulla).

tiistai 1. elokuuta 2017

Paras takki


Ostin vajaa kymmenen vuotta sitten Helsingin Kapteenskan kesäalesta Aiglen luonnonvalkoisen takin puoleen hintaan. Heräteosto, mutta harvoin olen ollut ostokseeni yhtä tyytyväinen.

Takki on tuulen- ja sateenpitävä ja sen saa pakattua takin taskussa säilyvään ja taskussa kiinni olevaan pieneen pussukkaan, joka mahtuu jopa käsilaukkuun. Ja huppu, joka on helppo jemmata takin kauluksen sisään. Takki on kulkenut kanssani lähes jokaisella matkalla niin kotimaassa kuin ulkomailla, ja usein on tullut esille kaivetuksi. Kangas on äärest kestävää ja likaa hylkivää, sillä vuosien käytöstä huolimatta kulumia tai likaläikkiä on käsittämättömän vähän.

Olen jopa haeskellut netistä uutta samanlaista, mutta vanhaa mallia ei ole enää saatavilla.