Kaunotar

Olen jakkarahullu ja hurahdan toistuvasti jakkaroihin - puisiin mataliin lypsyjakkaroihin, metallisiin baarituoleihin, rottinkisiin lastenistuimiin ja mitä omituisimpiin muovivirityksiin. Onneksi useimmat jakkaroistani olen löytynyt kirppareilta. Mutta olen myös kantanut pikkutuolia lentokoneessa äkättyäni maailman kauneimman jakkaran Barin kujilla Kaakkois-Italiassa. Ja kahta rottinkista lastentuolia olen raahannut Ruotsin laivalla bongattuani tuolit Tukholman romiksessa. Hullu jakkaramummi...

Osa jakkaroista on löytänyt paikkansa kaupunkikodista ja osa mökkimaisemista - parvekkeelta, lasikosta, leikkimökistä, takan edestä, saunatuvasta, suihkusta. Osa on päätynyt nuorison kämppiin tai Äitimuorille synttärilahjaksi.

Tämän tuntemattoman valmistajan (netissä arvuuteltiin tanskalaiseksi) 1970-luvun muovikaunottaren löysin viikonloppuna Hietsun kirpputorilta. Se päätynee Juniorin uuteen kämppään Sörnäisiin joko eteisjakkaraksi kirkkaanvihreän kattolampun seuraksi tai yksiön puolelle kultaköynnöksen kaveriksi.

Ainahan kunnon ihminen jakkaraa tarvitsee...